Simi ja Sami (FIN)

By clicking on the pictures you can enlarge them.

And if you want to translate it all into English? Click here!

Or in any other language? Click here! Copy & paste this link:
https://railikokkola.wordpress.com/simi-sami-book/

into the webtranslation program.





Tieltä kuului iloista naurua ja puheensorinaa.Hiiriperhe siellä oli palaamassa pellolta kotiin.Pitkän päivätyön jälkeen heillä olikin jokaisella kori kukkuroillaan kypsiä vehnän jyviä.Ne ovatkin tarpeen pitkän talven varalle.Silloin on ruokaa vaikeaa saada.Talvi voi olla pitkä ja kylmä.

Äitihiiri siinä kävellessään mietti mitä kaikkea hän voikaan tehdä noista jyvistä.Oikein tuli vesi kielelle kun ajatteli tulevaa joulua jolloin hän käyttäisi niitä ruuan valmistukseen.

Aurinko oli juuri laskemassa.Tuona iltana auringon lasku oli erittäin kaunis.Väsymyksestä huolimatta hiiriperhe istahti tienpuoleen ihailemaan auringonlaskua. Siinä mättäällä istui hiiriperhe hiljaisena, jokainen omissa ajatuksissaan kunnes Isähiiri nousi.Jokainen seurasi Isää. Näin jatkettiin matkaa kotia kohti.Pian häämöittikin koti kuusien kätköistä.Vihdoinkin oltiin kotona.

Tuona iltana vietettiin kodikasta iltaa hiiriperheen kodissa.Niinkuin aina Iltaisin istui isähiiri keinutuolissa kirjaa lukien.Hänellä olikin nyt paksu kirja kädessä.Tuon hän sai lainaksi vaimonsa veljeltä eli Jörrienolta.Eno tunnettiin hyvin viisaaksi.Hänellä aikoinaan oli ollut onnea asua koulun vintillä.Sieltä oppituntien seuraa-minen oli ollut helppoa.Vintiltä oli löytynyt tuo kirjakin jota Isähiiri juuri luki tuona iltana.Välillä hän kuitenkin nosti katseensa kirjasta seuraten lastensa kirmailua tuvan lattialla.Eivät näyttäneet lapset olevan vielä väsyneitä kun noin jaksoivat juosta nauraen ja kirkuen pitkin tuvan lattiaa.Vähällä olivat kaatua mattoihin jotka hiiriäiti oli kutonut keväällä.Matot antoivat paljon väriä ja lämpöä tuvan lattialle.

Äitihiiri oli aloittanut valmistaa ateriaa.Hella oli hyvin vanha.Kesällä se oli alkanut savuttaa.Tupa oli tullut täyteen savua niin paljon ettei nähnyt mitään.Isä-hiiri oli heti alkanut korjaamaan hellaa.Kun uuni tuli korjatuksi kaikki oli taas hyvin.Tuvassa ei savuttanut enää. Pikkuisen hiiriperheen koti oli pieni ja soma. Siihen kuului tupa,kaksi makuuhuonetta,myös pieni eteinen. Tuvassa oli pieniruutuiset ikkunat joissa vaaleansiniset kärpässienillä kuvioidut verhot.Verhoissa oli myös röyhelö reunat jotka olivat hyvin somat.Verhot oli vedetty sivuun suurin rusetein.Niin saatiin enemmän valoa tupaan.

Ikkunalaudalla kukki sinivuokko. Eräänä päivänä oli äitihiiri nähnyt sen metsässä.Sinivuokko näytti yksinäiseltä joten hiiriäiti ei voinut jättää sitä metsään vaan antoi sille kodin ikkunalaudalla jossa se menestyi hyvin. Sieltä sinivuokko voi seurata hiiriperheen elämää.Äitihiiri kyllä tiesi ettei sinivuokkoja saisi poimia sillä ne ovat suojeltuja kukkia. Myös ne eivät yleensä menesty kuin siinä paikassa jossa ovat kasvaneet.Tuona hetkenä kun hiiriäiti näki kukan hänelle tuli tunne kuin kukka olisi pyytänyt poimimaan sen ja viemään turvalliseen paikkaan,kotiin.Kodissa sille puhuttaisiin.Myös kukka saisi jokaisena päivänä raikasta vettä.Kaikki kukat pitävät kun niille puhutaan.Ne kasvavat paremmin.Myös ovat iloisia kun heidät huomataan. Näin sinivuokko oli saanut kodin.

Tuvassa ei ollut paljonkaan huonekaluja ,ruokapöytä, neljä tuolia,pitkäpenkki ovensuussa johon vieras useinkin istahti tullessaan tupaan.Hellan luona oli hyvin vanha astiakaappi.Siinä olivat hiiriperheen ainoat astiat.Niitä ei ollut paljon.Kaikki oli yksinkertaista, köyhää mutta kodikasta.Koti oli aina puhdas ja siisti. Hiiriäiti oli saanut aterian valmiiksi.Hän kutsui lapsia kattamaan ruokapöytää.Kattaus kävikin heiltä nopeasti. Jokaisella olikin nälkä joten ei ottanut paljon aikaa kun kaikki istuivat pöydän äareen.Isähiirikin oli laittanut kirjan sivuun.Hän tuli pöydän luokse.Jokainen odotti kunnes Isä oli istuutunut.Vasta tuon jälkeen muut seurasivat perässä.Jokainen oli nälkäinen pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen.Ruokailtiin hiljaisuuden vallitessa kunnes äiti nousi pöydästä juoksi kaapille.Palatessan kantoi hän suuren vadillisen juuri aamulla leivottuja sämpylöitä. Silloin ateria oli täydellinen! Ruokailun loputtua Sami ja Simi siistivät pöydän,tiskasivat astiat, jonka jälkeen olikin aika mennä nukkumaan. ”Muistakaa pestä hyvin hampaat ”huudahti äiti lasten perään heidän mennessä iltapesulle.

Simillä ja Samilla oli Pikkuruinen huone. Molemmilla puolilla huonetta oli pieni pöytä jonka äärellä molemmat valmistivat kotiläksyt. Vuoteet jakoivat huoneen.joten lukeminen kävi näin helpommin.Kumpikaan ei häirinnyt toistaan.Tuoleja oli vain yksi joten vuorotellen tekivät koulutehtävät. Tuona iltana läksyistä ei tarvinnut huolehtia sillä huomenna olisi sunnuntai.Aikaa olisi huomennakin tehdä kotiläksyt. Nukkua voi myös niinkauvan kuin vain haluaa. ”Voi miten ihanaa kun huomenna on sunnuntai! ”Simi Huudahti.Sami ja Simi pukivat yöpaidat ylleen,pesivät hampaat ja niin olikin iltasadun aika.Päivän paras hetki oli kun äiti luki satua, vaikka äidillä olisi ollut paljon vielä tehtäviä hän ei jättänyt koskaan tuota sadun hetkeä. Iltasadun loputtua tuli Isähiiri toivottamaan lapsille hyvää Yötä ja samalla peitteli heidät,hyvääyön suukkoa unohtamatta.Vielä isä kohenteli peittoja,silitti lasten hiuksia jonka jäkeen sammutti kynttilän jonka jälkeen vanhemmat palasivat yhdessä tupaan.

Kauvan paloi lamppu keittiössä.Äitihiiri kattoi pöytää huomista juhlaa varten. Pöydän oli oltava mahdollisimman kaunis.Pöydällä oli uusi pöytäliina.Myös kynttilät joiden jaloiksi oli käytetty perunoita joihin oli kaivarrettu reijät kynttelöiden kokoon sopiviksi.Ne toimivat hyvin tuohon tarkoitukseen.Viimeiset syksyn kukat koristivat lisäksi pöytää.Ne antoivat väriä katetulle pöydälle. Kaikki pitäisi näyttää mahdollisimman kauniilta vieraiden tullessa tupaan.Huomenna vietettäisiin Isähiiren syntymäpäivää. Vieraita tulisi paljon. Äitihiiri oli leiponut useimpina päivinä kaikenlaisia herkkuja.Ne olivat valmiina eteisen suuressa kaapissa. Siellä oli viileää,näin leipomukset säilyisivät siellä hyvin. Vihdoinkin kaikki oli valmista. Äitihiiri huokasi helpotuksesta. Vielä kerran hän katsahti ympärilleen ja oli tyytyväinen tulokseen. Äitihiiri ja Isähiiri istuivat yhdessä vielä hetken kerraten päivän tapahtumia.He olivat iloisia, myös onnellisia siitä että heillä oli nyt tarpeeksi ruokaa talven ajaksi Vaikka talvi olisi kuinka pitkä ja kylmä. Mennessään nukkumaan tuona iltana eivät vanhemmat aavistaneet mitä kaikkea tulisivat kokemaan tulevina päivinä.

Seuraavana päivänä aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä.linnut lauloivat aamulaulujaan,koko luonto oli kauneimmillaan.Oli harvinaisen kaunis syksy. Samin ja Simin vielä nukkuessa vanhemmat olivat lähteneet aamukävelylle.Raikas aamu,syyskukkien viimeiset tuoksut ennen talven tuloa,kaikki tuo oli hyvä alku alkaneelle päivälle.Keräillen vielä lisää kukkia tupaan,he katsahtivat välillä toisiaan hymyillen onnellisena.Toistensa läheisyys oli heille kaikkein tärkeintä.Myös lapset antoivat heille paljon iloa.Sisälle tultua äitihiiri laittoi kukat raikkaaseen veteen jonka jälkeen hän hoputti lapsia pukeutumaan.Simi ja Sami olivat nukkuneet kauvan.Unisia olivat vielä molemmat.Silmiään hieroen he tulivat tupaan ja alkoivat pukeutumaan.Vaatteet olivat valmiina tuolilla joten pukeutuminen kävi nopeasti.Äitihiiri kiiruhti keittämään kahvia vieraille jotka tulisivatkin hyvin pian.Tuoleja olisi pitänyt olla lisää siksi Isähiiri koettikin keksiä lisää istumapaikkoja vieraille.Simin ja Samin katsoessa ulos ikkunasta he näkivät ensimmäisen vieraan tulevan. Ei oikeastaan vieraan sillä Janne serkkuhan sieltä tuli.Janne serkku oli kuuluisa keksinnöistään.Tänään hän tuli omalla keksimällään polkupyörällä.Kummallinen olikin tuo pyörä.Pyörät oli tehty jostakin kovasta aineesta,pinnat tulitikuista mutta hyvin lujaakin sillä pääsi.Janne oli ylpeä keksinnöstään.

Toinen vieras oli Miirutäti.Hän oli jokapaikassa ja aina jokaista neuvomassa kyllästymiseen asti.Hän oli entinen opettaja nyt tosin eläkkeellä mutta ei vieläkään ollut päässyt neuvomisen tavastaan eroon.Tädillä oli tytär,yhtä laiha kuin tätikin.Tytär oli aina hyvin hiljainen,pysytellen syrjässä ettei häntä huomattaisi.Tästä johtui ettei kukaan huomannut eikä laittanut merkille kuinka tytär katseli salaa Janne serkkua.Tämä olikin komea mies paksuine viiksineen,myös älykkyydessään voittamaton.Hukkaan menivät tytön katseet,Janne ei edes niitä huomannut. Muutamia naapureitakin oli tullut kylään.Viimeisenä tuli Jörrieno.Hän käveli verkkaisesti polkua pitkin, hyräillen ja heilutellen kävelykeppiään.Eno oli hyvällä tuulella. Hän oli saanut päätökseen pitkäaikaisen työn jonka kimpussa hän oli ollut kuukausia.

Vihdoinkin työ oli valmistunut.Siitä asiasta oli syytä iloita.Eno oli kirjailia.Viimeinen kirja oli juuri tullut kirjahyllylle. Kun Jörrieno tuli tupaan Simi ja Sami juoksivat enoa vastaan joka vuorotellen nosti heidät ylös korkealle ilmaan lasten kirkuessa ilosta. Lapset rakastivat enoa kuin tämä olisi ollu heille toinen isä.Olihan hän äidin veli.Eno oli aina valmis leikkimään Simin ja Samin kanssa.Tämä hemmotteli lapsia useinkin tuomalla heille kaikenlaisia lahjoja. Tuosta vanhemmat moittivat enoa joka ei kuitenkaan ollut kuulevinaankaan tuota moitetta. Mitä parasta, lapset voisivat aina kysyä neuvoja Jörri enolta niin viisas oli eno. Kaikki vieraat olivat tulleet ,niin voitiin aloittaa juhla.

Kahvi maistuikin jokaiselle herkullisten leivonnaisten kera.Vieraat ihastelivat myös kahvipöytää joka olikin hyvin kauniisti katettu.Leivonnaiset olivat myös onnistuneet. Monenlaisia herkkuja olikin tarjolla, pullaa, pikkuleipiä kakkuja ja kaiken kukkuraksi oli Hiiriäidin valmistama suuri,komea täytekakku joka sai ihailuja osakseen.Vieraat joivat kahvia,maistelivat pöydän herkkuja samalla kehuen emäntää kaiken onnistumisesta.Hiiriäiti oli hyvin iloinen nähdessään vieraiden olevan tyytyväisiä.Juhlat kestivät melko myöhään.Vähitellen vieraat poistuivat vain Jörrieno jäi vielä hetkeksi Isähiiren kanssa juttelemaan.Tuon jälkeen hänkin lähti kotiinsa.Simin ja Samin mieli oli haikea kuten aina kun Jörrieno meni pois. Tuona iltana ei valmistettu illallista.Jokainen oli kylläinen päivän herkuista.

Kuitenkin ilta poikkesi muista illoista siinä että ennenkuin menivät nukkumaan istuivat kaikki pöydän ääreen katsomaan Jörrienon lapsille tuomaa uutta peliä.Ilta vierähti nopeasti.Ennenkuin huomasivatkaan oli jo kauvan sitten ollut aika mennä nukkumaan.

Seuraavana päivänä olisi lapsilla taas koulu.Vielä juotiin yhdessä kuumaa suklaata jonka jälkeen lapset peseytyivät ja pesivät hampaat kuten äiti oli aina neuvonut tekemään. Lasten ollessa jo vuoteessa tuli isähiiri lukemaan heille vielä iltasadun äitihiiren kuunnellessa vieressä.Lapsilla oli turvallinen olo.He nukahtivatkin pian sikeään uneen. Huomattuaan lastensa nukahtaneen vanhemmat menivät myös nukkumaan.Äitihiiri oli touhunnut paljon juhlaa varten joten väsymys voitti,äitikin nukahti nopeasti.Isä kävi vielä tarkastamassa ovet ja ikkunat.Yksi niistä olikin jäänyt auki.Suljettuaan sen meni hänkin nukkumaan. Hiiriperhe nukkui sikeää unta.Ei kukaan heistä voinut aavistaa mitä kaikkea tulisivat kokemaan tulevina päivinä. Turvallisuudesta ei olisi jäljellä mitään.Vielä perhe nukkui rauhallista unta kunnes aamu alkoi sarastaa.

Ulkona linnut heräilivät alkaen visertää iloiten lämpimästä aamusta.Vaikka oltiinkin tultu myöhäiseen syksyyn oli vielä harvinaisen lämpimät aamut. Yht’äkkiä viserrys loppui,lintujen ollessa aivan hiljaa kuin aavistaen jotakin.Kuului valtava jyrähdys!Hiiriperhe heräsi tuohon ääneen.Tuo pelästytti perheen aivan suunniltaan. Maa alkoi täristä,pikkuesineet putoilla,paniikki oli melkoinen.Kaikki kävi niin nopeasti. Toivuttuaan ensi säikähdyksestä äitihiiri juoksi Simin ja Samin huoneeseen. Lapset hän vei tupaan jonne Isähiirikin oli jo mennyt katsomaan mitä oikein oli tekeillä.Lapset olivat suunniltaan pelosta.Äitihiikin tunsi pelkoa mutta hän ei näyttänyt pelkoaan lapsille vaan pyysi aivan rauhallisesti heitä pukeutumaan.Tuona aikana kun lapset pukeutuivat alkoi hän koota tärkeimpiä vaatteita ja pikkutavaroita laukkuihin joita heillä olikin vain kaksi.Pian olikin kaikki valmiina.Tuona aikana kun äitihiiri pakkasi laukut hoidellen samalla lapset Isähiiri oli mennyt ulos katsomaan mistä kaikki tuo jyrinä johtui.Vaikka hän kuinka kuunteli ei Hän saanut selvää asiasta joten palasi tupaan missä jokainen odotti selitystä tapahtuneeseen.

Ovelta kuului koputus ja kun ei heti vastattu koputus toistui uudelleen.Isähiiri meni avaamaan oven.Siellä oli Jörrieno.Hänkin oli kuullut tuon jyrinän joka yhä jatkui vaikka ei niin kovana kuin alussa oli ollut.Eno oli huolissaan sisarensa perheestä.Ainoa asia oli nyt tärkeintä,lähteä pois niin pikaisesti kuin mahdollista. Tuollaisen jyrinän ansiosta kaikki voisi sortua.He kiiruhtivat ulos.Juuri kun oltiin sulkemassa ovea huudahti äitihiiri – Voi,minä unohdin jotakin tärkeää. Ennenkuin ovi oli kunnolla auki äitihiiri kiirehti sisälle.Pian hän palasi kantaen kädessään ruukkua jossa oli sinivuokko.Viime hetkellä äiti oli muistanut kukan. Näin kukka tuli pelastetuksi.Oikealla hetkellä äitihiiri oli tullut tupaan,kukka oli juuri putoamassa ikkunalaudalta. Kaiken hädän keskelläkin hän tunsi huojennusta myös iloa että oli voinut pelastaa sinivuokon. Isähiiren juuri suljettua oven jysähti niin että maata pöllähti kaikkialle ja ovikin meni vinoon tuosta tärähdyksestä. Ovea oli vaikea saada kiinni ja lukituksi .Kun se vihdoinkin onnistui oli heillä kiire mennä pois ennenkuin mitään ikävämpää tapahtuisi.Isähiiri tulisi myöhemmin takaisin katsomaan ja ottamaan selvää mistä tämä kaikki johtui.

Nyt oli vain päästävä pois.Hiiriperhe kiirehtikin askeleitaan Jörri enon tullessa heidän perässä keppiään apuna käyttäen. Hänellä kun tuo toinen jalka ei ollut entisellään.Lähimpään naapuriin he suunnistivat ,sinne ei olisi pitkä matka.Sieltä voisi käydä myös nopeasti tarkastamassa kotia.Tie oli tuttu ja ei kestänyt kauvan kun hiiriperhe oli tullut perille.Naapurit ottivat heidät ystävällisesti vastaan.Myös täällä oltiin kuultu tuo jyminä jota olivat ihmetelleet.Yhdessä pohdittiin tapahtunutta.Äitihiiren täytyi moneen kertaan kertoa mitä kaikkea oli tapahtunut. Päivä kului nopeasti.Lapset leikkivät iloisina toistensa kanssa.Heillä oli myös hauskaa koska tuona päivänä ei ollut koulua kaiken tapahtuman vuoksi.Näytti siltä kuin lapset olisivat unohtaneet tapahtuneen.

Ulkona alkoi hämärtää.Hiiriperhe päätti lähteä kotiin toivoen kaiken olevan ohi.Varovaisesti hiiriperhe lähestyi kotimökkiä.Oli hijaista,ei mitään ääniä.Hiljaisuus tuntui peloittavalta.Isähiiri avasi varovaisesti oven.Hävityksen jäljet näkyivät kaikkialla.Äitihiiri alkoi heti järjestellä paikkoja,lasten autellessa siivouksessa.Isähiiri lähti hakemaan puita.Hän sytyttäisi hellaan tulen.Tuon jälkeen voisi äiti aloittaa ruuan valmistuksen. Tuona päivänä hiiriperhe ei ollut syönyt mitään,lukuunottamatta naapurissa juotua kahvia. Lapset olivat saaneet mehua ja tädin leipomia pikkuleipiä.Jokaisella olikin nälkä joten äitihiiri kiirehti keittämään ruokaa perheelle. Ruuan valmistus kävikin nopeasti.Ruokapöydässä ei juuri puhuttu vaan jokainen oli keskittynyt syömiseen, nälkä kun oli.Syötyään jokainen tunsi olonsa paremmaksi

Samana iltana vanhemmat päättivät että lapset nukkuisivat vanhempien makuuhuoneessa.Jos odottamatonta sattuisi olisivat lapset lähellä.Lapset olivat iloisia tuosta ajatuksesta,eihän mikään ollut niin ihanaa kuin saada nukkua äidin ja isän suuressa vuoteessa.Siinä oli aina niin hyvä,turvallinen olla.Lapset oli juuri viety nukkumaan kun ovelle koputettiin..Kuka siellä mahtoi nyt olla,näin myöhään illalla?Koputus oli ensin hiljainen mutta toinen toistui kovempana.Isähiiri meni ovelle kysyen kuka siellä oli näin myöhään? Saatuaan vastauksen avasi Isä oven . Jörri enohan siellä.Eno oli lähtenyt naapurista kotiin saateltuaan siskon perheen turvallisesti perille.Hän tuli nyt katsomaan että kaikki olisi hyvin.Jörri eno oli huolehtivainen aina kun oli kysymys siskonsa perheestä.Hänellä kun ei ollut omaa perhettä josta huolehtia.Vuodet olivat kuluneet nopeasti.Ikääkin oli jo tullut noina vuosina joten oman perheen perustaminen oli jäänyt vaikka olisihan hänellä ollut ottajia,komea mies kun oli ollut.Komea hän oli vieläkin.

Vaikka olikin myöhäinen ilta hänen täytyi käväistä vielä kerran katsomassa miten kaikki oli järjestynyt tuossa pienessä kodissa.Näin vakavien asioiden tapahtuessa Jörrienoa ei pidättänyt mikään vaan hän hoiteli asioita.Nähtyään että kaikki oli järjestynyt hyvin huokasi hän helpotuksesta. Jörrieno sai hyvän idean.Hän ei vaan tiennyt kuinka asian kertoisi.Hän katsoi sisareensa punnitsi sanojaan jonka jälkeen alkoi selittämään asiaansa.Suunnitelma oli tämä. Siskon perhe muuttaisi hänen luokse asumaan siksi aikaa kun kaikki olisi selvitetty ja saatu tietää milloin olisi turvallista palata takaisin kotiin.Nyt oli kaikki epävarmaa, myös ehkä vaarallistakin asua kodissa jossa oli niin paljon tapahtunut.Ensin vanhemmat kieltäytyivät tarjouksesta mutta mietittyään hetken tulivat kumpikin samaan tulokseen että Jörrienon ehdotus ei suinkaan ollut huono. Näin he turvaisivat myös lapset.Tuo asia vahvisti heidän vastauksen joka oli myönteinen.Jörrieno ei olisi antanut periksi vaikka vastaus olisi ollut kielteinenkin. Hän oli viisas vanha hiiri,jota kuunneltiin.Tämä asia oli sellainen että oli parempi totella.Jörri eno palaisi kotiinsa hyvinmielin mutta tämän yön hän nukkuisi lastenhuoneessa.

Hiljaisuutta kesti aina yön yli mutta alkoi taas aamulla Varhain yhä kovemmalla jyrinällä.Ei auttanut muu kuin valmistautua lähtöön.Maanjäristyksestä varmaankin oli kysymys,mitä muutakaan tuo voisi olla ajatteli Isähiiri. Jörrienolla oli ollut sellainen pilke silmissä joka antoi ymmärtää sen olevan jotain muutakin mutta mitä?Tuota ei tiedetty vielä.Miehet päättivät lähteä ottamaan selvää asiasta mutta ensin olisi saatava perhe turvaan Jörri enon kotiin.Tuona yönä ei juurikaan nukuttu pikkuhiirien kodissa.Aamulla auttoi jokainen toisiaan pakkaamisessa. Vaikka tavaroita otettiin mukaan mahdollisimman vähän olisi jokaisella tarpeeksi kantamista. Vielä ei voitu sanoa kuinka kauvan heidän olisi oltava poissa.Lapset Simi ja Sami olivat nukkuneet yön hyvin.Äidin herättäessä heidät ei ollut lainkaan vaikeaa nousta aikaisin ylös.Nopeasti he molemmat pukeutuivat jonka jälkeen menivät tupaan.

Kuullessaan heidän menevän asumaan Jörrienon luokse heidän ilollaan ei ollut rajoja.He hyppivät ympäri tupaa niin että äidin oli nuhdeltava heitä vaikka hänenkin täytyi hymyillä lasten ilolle tilanteesta huolimatta.Lapset juoksivat kiireesti laittamaan tärkeimmät tavarat kasseihin.Tietenkin koulukirjat,vihkot myös kaikkea mitä ajattelivat tarvitsevansa tuona aikana jonka olisivat poissa kotoa.Äitihiiri oli pakannut jo muutamia tavaroita lisää mitä ajatteli vielä tarvitsevan.Kaikki oli nyt valmista lähtöön.Jokainen otti omat tavarat.Jörrieno auttoi ylimääräisissä tavaroissa.Ovet suljettiin.Jokaisesta oli haikeaa jättää koti kuitenkin lapset samalla olivat iloisia tulevasta ajasta Jörrienon talossa.-Minkälainen mahtaakaan olla? Ajattelivat molemmat lapset itsekseen.Lapset olivat odottaneet kauvan pääsevänsä katsomaan enon uutta kotia.

Kylällä puhuttiin paljon tuosta talosta.Ihmeteltiin ja ihailtiin.Kyllä olikin jännittävää nähdä tuollainen talo. Matkaa ei ollut kuin muutama kilometri mutta kantamukset alkoivat painaa jokaisella joten he pysähtyivät hetkeksi lepäämään.Tuon jälkeen jatkettiin matkaa.Hiljaisina kuljettiin kohti uutta kotia. Vihdoinkin tultiin pienelle kujalle joka vei enon taloon.

Mikä kaunis näkymä olikaan heidän edessään.Jokainen heistä pysähtyi katsomaan kaunista taloa myös puutarhaa joka oli hyvin suuri.Puutarhassa oli paljon kukkia.

Myös kukkivia pensaita ja puita.- Miten onkaan kaunista,kuis-kasi Hiiriäiti hiljaa. Taloa ympäröi valkoinen aita.Myös oli portti josta voi mennä pihalle.Se oli nyt kiinni joten eno kiirehti avaamaan sen.Ovelle jolle eno heidät saatteli oli myös upea. Enon avattua oven tulivat he suureen halliin josta johtivat portaat yläkerrokseen. Simi ja Sami katsoivat toisiaan. Katse kertoi heidän saaneen saman ajatuksen jota eivät kuitenkaan uskaltaneet toteuttaa.Ehkä toisten ,kukapa tietää..Vielä kerran juoksisivat portaat ylös,laskisivat sieltä porraskaidetta pitkin hurjaa vauhtia alas halliin.Tuo ajatus oli mahtava.Tällä hetkellä oli niin paljon uutta katseltavaa että tuo,varmaankin vanhempia kauhistuttava ajatus jäi tällä kertaa toteutumatta.Jörrieno sanoi heille useampia kertoja. -Käykää taloksi,olkaa kuin kotonanne.Myös toivon Teidän viihtyvän täällä.- Simi ja Sami olivat varmoja siitä että viihtyvät hyvin tässä kauniissa kodissa,täällä oli mahtavaa! Laukut jätettiin vielä halliin.

Eno tahtoi ensin näyttää taloa.Ensin vei eno heidät keittiöön joka oli vähintäänkin kymmenen kertaa suurempi kuin heidän pieni tupa. Hiiriäiti katseli pyörein silmin edessään olevaa mahtavaa keittiötä.Hän halusi heti saada kokeilla kaikkea mutta malttoi odottaa kunnes alkaisi valmistaa illallista tuossa ihanassa paikassa.Täällä hän viihtyisi.Sieltä mentiin vieressä olevaan ruokasaliin.Keittiön ja ruokailuhuoneen välillä ei ollut ovea vaan kaunis kaari.Ruokailuhuoneessa oli hyvin suuri pöytä jonka ympärillä pehmustetut tuolit. Niissä oli mukava istua sitä lapset jo ehtivät kokeilla kun vanhempien katse oli suuntautunut muualle.Kaikki oli komeaa. Henkeä ihan salpasi tämä kauneus.Mitä olisikaan yläkerrassa tuumivat lapset.Tuon jälkeen palattiin halliin.He ohittivat oven mikä johti Jörrienon makuuhuoneeseen. Tuota eno ei näyttänyt.Heillä kun oli vielä paljon katsottavaa. Hallissa oli vielä hyvin pieni huone jota eivät olleet koskaan nähneet.Tuo pikkuhuone oli käymälä.Heidän ei tarvitsisi mennä ulos.Tuota asiaa ihmeteltiin vielä yläkertaan mentäessä.Laukut oli otettu samalla mukaan.

Toisessa kerroksessa oli useampia huoneita.Kylpyhuone sai Simin ja Samin riemastumaan.Kuinka ihanaa olisi- kaan kylpeä illalla ennen nukkumaanmenoa.Lapset eivät vielä silloin aavistaneetkaan mitä kaikkea tulisivat tuossa huoneessa kokemaan.Jörrieno näytti vanhemmille heidän huoneensa.Se oli suuri,valoisa huone.Kalusteina suuri vuode,yöpöydät,kaksi tuolia ja kirjoituspöytä.Siinä kelpasi Isähiiren kirjoitella.Verhot ja matot olivat hyvän maun mukaan valittu tarkoin.Vanhempien huoneen vieressä oli kaksi pienenpää huonetta jotka oli tarkoitettu Simille ja Samille.Heillä olisi aivan omat huoneet.Nyt voisivat rauhassa tehdä kotiläksyt.Heillä jäisi näin aikaa enemmän leikkimiseen.Heidän huoneissaan oli vuoteen lisäksi pieni kirjoituspöytä,tuoli ja kaappi, missä voisi säilyttää kirjat,myös kaikki koulutavarat.Kaikissa makuuhuoneissa oli myös suuret vaatekaapit.Näin huoneet voivat olla aina siistejä.Lapset riemuitsivat kaikesta.Äitihiiren oli hillittävä lapsia sillä heidän ilollaan ei näyttänyt olevan rajoja.

Tämä yläkerta kokonaisuudessaan oli hiiriperheen käytössä kunnes palaisivat takaisin omaan kotiin.Tuota aikaa ei voinut tietää kukaan vielä.Simi ja Sami toivoivat voivansa olla mahdollisimman kauvan enon kauniissa ja tilavassa kodissa. Makuuhuoneista he siirtyivät takaisin alakertaan.Eno vei heidät nyt talon toisella puolella olevaan huoneeseen. Tuon huoneen nähtyään hiiriperhe oli aivan sanaton,jopa lapset olivat hiljaa.Sellaista eivät voineet kuvitella olevan niin ihana oli tuo huone.Huone oli talon kaikkein suurin. Lattioilla oli suuria mattoja,seinillä tauluja ja verhot paksua samettia.Huonekalut olivat erikoisia malliltaan.Kauniisti kiilsivät.Niistä voi nähdä oman kuvan niin kiiltäviäolivat.Tämän huoneen eno nimitti olohuoneeksi.

Tuosta olohuoneesta avautui suuret lasiovet puutarhaan. Puutarha oli kaunis monine kukkineen ja keskellä oli suihkulähde joka solisi kauniisti vedenputoessa alas altaaseen.Vesi nousi korkealle ilmaan sitä oli hauska katsella.Enon suljettua lasiovet katsahti hiiriperhe vielä kerran huonetta.Äitihiiri antoi katseensa vielä kerran levähtää noissa huonekaluissa,tuossa suuressa pöydässä ja sen ympärillä olevilla sametilla päällystetyillä tuoleilla. Kaikki huonekalut olivat kaiverrettu taidoikkain kuvioin. Pöytäliinat koristivat kaikkia pöytiä jopa lipastoja joita niitäkin oli huoneessa useampia.Kaiken mitä he tuossa huoneessa näkivät teki hiiriperheeseen lähtemättömän vaikutuksen.Vielä oli yksi huone näkemättä.Sivuovesta mentiin enon huoneeseen..Siellä oli ensinäkemältä vain kirjoja jotka olivat ympäri huonetta olevilla kirjahyllyillä. Suurenkokoinen nahkatuoli oli keskellä lattiaa jonka edessä pöytä.Vielä sivummalla oli nahkainen sohva. Lukulamppuja oli useampia sillä Jörrieno luki paljon. Myös hän tarvitsi paljon tilaa koska kirjoitteli kirjoja.Kirjoituspöytä olikin täynnä papereita joihin ei kukaan saanut koskea.Tuo huone oli enon valtakuntaa. Talo oli nyt nähty kokonaisuudessaan.Kaiken jälkeen siirryttiin keittiöön joka tuli Äitihiirelle parhaimmaksi paikaksi.Hän alkoikin heti valmistaa illallista.Päivä oli kulunut myöhään iltapäivään joten olikin jo aika valmistaa ateria.

Lapset lähtivät vielä hetkeksi ulos leikkimään. Tuona aikana äiti voisi rauhassa valmistaa ruokaa. Ateria oli pian valmis.Jokaisen pestyä kädet voitiinkin siirtyä pöytään.Äitihiiri oli valmistanut maukkaan aterian jota enokin kehui.Äiti aivan punasteli veljensä kehuessa ruokaa joka olikin hyvin onnistunut.Tuona aikana kun Äitihiiri oli keittämässä olivat miehet keskustelemassa. He olivat menneet enon huoneeseen. Asioita oli paljonkin joita molemmat yrittivät ratkaista.Keskustelusta ei puhuttu.He halusivat ensin olla varmoja kaikesta.Lapset olivat myös ulkona ollessaan löytäneet paljon katselemista.Talon takana oli suuri nurmikenttä jossa voisi pelata monenlaisia pelejä.Siellä oli ollut myös paljon kukkia joissa lenteli kauniita perhosia.

Aika oli kuitenkin mennä syömään joten leikit jäivät.Nälkäkin oli jo molemmilla melkoinen ,niin äidin kutsu syömään oli hyvin odotettu.Tuona iltana Hiiriäiti oli tehnyt erikoisia herkkuja,joita Jörrieno olikin kehunut.Olihan tämä päivä ollut kuin juhlaa. Kaikista iloisempi oli varmaankin ateriasta ollut eno joka kertoi ettei hän useinkaan ollut keitellyt yksin ollessaan. Tämä ruoka oli ollut todellista herkkua. Simi ja Sami tiskasivat astiat äidin korjaillessa tavaroita kaappeihin.Enon ja Isän jutellessa sillä aikaa pöydän ääressä.

Kun kaikki työt oli tehty ehdotti Jörrieno että voisivat yhdessä lähteä katselemaan kylää jossa hän asui. Vaikka tavarat odottivatkin vielä purkamista ei voitu kieltäytyä.Pian jokainen olikin valmis lähtöön.Eno vei heidät ensin kauvempana pihalla olevaan ulkorakennukseen.Avattuaan oven heitä kohtasi yllätys.Heidän edessään oli mitä merkillisin kone jota Jörrieno kutsui autoksi

Siinä oli neljä suurta pyörää.Edessä kaksi ja takana kaksi kaikki samanlaisia.Autossa oli upeat sametilla päällystetyt penkit.Sisäpuolella autoa oli vielä pieni pyörä josta tuota autoa ohjattiin.Eno pyysi heitä tulemaan autoon. Hän itse meni istumaan tuoliin joka oli tuon pienen pyörän takana.Autossa oli myös ovet jotka laitettiin kiinni. Jörrieno käänsi auton edessä olevasta avaimesta sillä hetkellä tuli sellainen ääni että koko hiiriperhe säikähti aivan hirveästi.Eno rauhoitti heitä –Ei tässä mitään hätää. Auto lähti liikkeelle niin että hiekka pölysi ympärillä. Mukavaa olikin istua auton pehmeillä penkeillä.Eno näytteli heille kylää.Tien varrella oli pieniä kauppoja. Vaikka olikin melko myöhä näytti kaupat olevan vielä auki.Yhden sellaisen kaupan eteen pysähdyttiin.Eno sanoi pistäytyvänsä tuossa liikkeessä.Ensin hän pysähdytti auton ja otti avaimet mukaan.Muut jäivät odottamaan.

Ei kestänytkään kauvan kun eno tuli takaisin kantaen suurta paperipussia.Kun hän oli tullut auton luokse hän ojensi pussin Simille ja Samille.Simi avasi pussin,mitä hän näkikään,pussissa oli kaikenlaisia toinen toistaan ihanimpia karamellejä.Lapset riemuitsivat,kiitellen enoa kaikesta.Äitihiiri oli hieman huolestunut,hän pelkäsi lasten saavan liikaa hemmottelua osakseen.Nähdessään lasten ilon tuo huoli unohtui.Hymyillen hän katsoi lapsiaan jotka olivat onnellisia enon huomaavaisuudesta. Päivä oli ollut jännittävä mutta aika oli jo palata kotiin. Heitä odotti vielä laukut jotka olisi purettava.Vaatteet ja muut pienet tavarat olisi saatava paikoilleen. Tuo veisi paljon aikaa.Lapsetkin pitäisi mennä vielä kylpyyn.Kuinka mahtavaa se heille olisikaan,olla suuressa ammeessa. Sellaista ei ollut heidän pienessä hiirikodissaan. Kun he vihdoinkin olivat tulleet kotiin,alkoi jokainen purkaa laukkujaan järjestäen tavarat niille kuuluville paikoille.Nopeasti kaikki olikin tehty ja lapsilla aika mennä kylpyyn.

Isähiiri ja Jörrieno olivat menneet vielä takaisin ulkorakennukseen jota eno kutsui autotalliksi.Siellä eno kertoili ja näytteli auton hienouksia Isähiiren kuunnellessa tarkasti.Sillä aikaa äiti vei lapset yläkertaan kylpyhuoneeseen.Hän laittoi kylpyveden valmiiksi.Tuona aikana lapset riisuituivat.Äiti lähti pois varoittaen lapsia koskemasta mihinkään hänen poissa ollessa. Äiti oli juuri lähtenyt kun lapset hyppäsivät yhtäaikaa ammeeseen niin että vesi roiskui korkealle ilmaan.Lapset etsivät saippuaa jota eivät nähneet.Vain ammeen reunalla oli kaunis pullo.Sami avasi pullon.Siinä oli sinistä ainetta jonka tuoksu oli ihanaa.Samalla kun lapset ihmettelivät mitä tuo voisi olla Sami liukastui pullon pudotessa veteen.Molemmat yrittivät epätoivoisesti tavoittaa pulloa mutta turhaan.He eivät saaneet sitä kiinni.Samalla hetkellä veteen alkoi muodostua kuplia.Niitä tuli lisää yhä enemmän.Pian vaahtoa oli niin paljon että eivät nähneet enää toisiaan.Vaahtoa vain lisääntyi.

Ne suurenivat koko ajan.Lapset pelästyivät nyt todella.-Pitäisikö huutaa äitiä avuksi? Kuinkahan vihaiseksi äiti tulisi mutta tuo riski oli otettava,tuumivat molemmat.Ei kestänyt kauvan heidän huutonsa jälkeen kun äiti tuli ovelle.Vaikka heistä tuntui tuokin aika ikuisuudelta.Äitikin kauhistui kun näki mitä oli tapahtunut.-Mitä ihmettä olette nyt tehneet.-Näin huudahtaen hän nosti lapset kylvystä vuoron perään ja käski heidät heti menemään huoneisiinsa.Ensin hän kuivasi molemmat muutenhan he kastelisivat koko talon.Lapsia ei tarvinnut käskeä kahta kertaa.Simi ja Sami juoksivat minkä jaloistaan pääsivät huoneisiinsa.Tämä ei tietänyt hyvää tuumivat lapset.Äiti näet ei muistanut edes heidän hampaiden pesua niin tärkeää kuin tuo olikin.Oven raosta kurkistellen näkivät kuinka kiireellä äiti alkoi kuivata paikkoja.Onneksi Isä ja eno olivat poissa niin äidillä oli aikaa saada kaikki kuntoon.Minkä sotkun lapset olivatkaan saaneet aikaan. Kuumeisesti hän kuivasi mutta vaikeaa oli päästä eroon noista kuplista joita näytti olevan kaikkialla.Vihdoinkin kaikki oli entisellään.

Juuri silloin kuului alakerrasta ääniä ,miehet olivat tulleet sisälle.Vilkaistuaan vielä kerran ympärilleen hän lähti alakertaan. Simillä ja Samilla jännitys vain kasvoi. Äiti ei tullut heidän luokseen,tuo ei tietänyt hyvää tuumasivat lapset.Mitä tästä kaikesta vielä seuraisi,tuo nähdään myöhemmin.Kylpyhuone kiilteli puhtauttaan mutta koko talo tuoksui ,tuolle asialle ei mahtanut mitään.Vain tyhjä pullo ammeen reunalla oli todistamassa tapahtuneesta. Mikään muu ei auttanut kuin kertoa totuus.Äitihiiren kerrottua tapahtuman,alkoi Jörrienon kasvot punoittaa.Tuo kuitenkin johtui pidätetystä naurusta.Hän ei voinut pidättää kauvemmin nauruaan,vaan alkoi nauraa.Enon nauru kuului yläkertaan saakka.Siihen yhtyi pian vanhemmatkin.Hetken kuluttua Jörrieno kutsui heitä tulemaan alakertaan. Tutisivin polvin Sami ja Simi laskeutuivat portaita alakertaan.Avatessaan keittön oven ja nähdessään enon punaiset kasvot pelästyivä he vielä enemmän.Lapset ajattelivat tuon johtuvan suuttumuksesta.Nähdessään lasten kasvot jotka osoittivat pelkoa,ei hän voinut enää pidättää nauruaan vaan alkoi uudelleen nauraa.Hän levitti kätensä lapsia kohti jotka juoksivat hänen syliin.Lapset eivät olleet koskaan kuulleet sellaista naurua.Vihdoinkin sai eno sanotuksi ettei hänellä ollut koskaan ollut näin hauskaa

-Mitä tuohon pulloon tulee olisi saanut mennä vaikka kaksi.Näin hauskaa minulla ei ole ollut miesmuistiin.-

Näin sanottuaan Jörrieno pyysi heitä molempia istumaan viereensä. Äitihiiri oli valmistanut kaikille kuumaa suklaajuomaa jota hän kaateli suuriin mukeihin.Juotiinja iloisesti rupateltiin vielä hetken jonka jälkeen lapsilla oli jo aika mennä nukkumaan.Toivottaen kaikille hyvääyötä juoksivat molemmat vielä kerran enon luokse kiittämään kaikesta. Mennessään yläkertaan he kuulivat vielä äidin huutelevan heille muistuttaen hampaiden pesusta.Voi miten hyvältä tuo nyt tuntuikaan,kaikkihan oli onnellisesti ohi. Äitihiiri meni myöhemmin lasten luo.Peitteli heidät molemmat,antaen vielä hyväyön suukon.Simin ja Samin päivä oli ollut täynnä seikkailua mutta kaikki oli loppunut onnellisesti.Nukkussaankin molemmat hymyilivät.

Keittiössä paloi valo vielä kauvan.Vanhemmat keskustelivat vielä kaikesta tapahtuneista asioista.Samalla neuvoteltiin mitä pitäisi tehdä tulevina päivinä. Aamu valkeni aurinkoisena mutta viileänä.Lapset herätettiin aikaisemmin tuona aamuna.Heillä oli koulupäivä.Matka kouluun oli nyt pidempi joten heidän olisi lähdettävä aikaisemmin kuin ennen.Eväät olivat valmiina ja syötyään aamupuuron oli aika lähteä kouluun. Kiireessä unohtui voileivät keittiön pöydälle.Äiti juoksi portaille huudellen heidän perään.Sami palasi takaisin vaikka aikaa olikin vähän.Koulupäivä olisi pitkä joten eväät olivat tarpeen. Koulumatka meni tuttuun tapaan.Tuttuja oppilaita kulki samaan aikaan joten matka taittui nopeasti.Ennen kuin huomasikaan oltiin jo koulun portilla.Koulupäivä meni hyvin.Vaikka olivatkin olleet kaksi päivää poissa koulusta eivät olleet paljoakaan muista jäljessä.Kello soi joka ilmoitti koulupäivän päättyneeksi.Simi ja Sami kokosivat kirjansa ja lähtivät kohti enon kotia.

Heillä oli hauskaa ajatellessaan mitä kaikkea voivatkaan tänään tehdä.Ensin oli kuitenkin luettava läksyt mutta tuon jälkeen olisivat vapaat leikkimään. Keittiössä he tapasivat Isän,äidin ja Jörrienon vakavina istuvan yhdessä.Varmaankin tuosta maanjäristyksestä olivat keskustelleet.Tämän pitikin sattua juuri nyt. Simin ja Sami olivat pettyneitä.Heidän piti kysyä vanhemmilta ja enolta jos olisivat lähteneet metsään heidän kanssaan.Nyt oli kaunis syksyinen päivä niitä ei varmaan olisi montakaan enää tänä syksynä.Ensin tietenkin lukisivat läksyt valmiiksi seuraavalle päivälle.Metsässä olisi hauskaa.Siellä löytyy aina paljon kiinnostavaa,myös jännittäviä asioita.Nähtyään vanhempien huolestuneet kasvot jokin vaisto sanoi heille,tämä aika ei ollut parasta kysyä tuota asiaa mikä heillä oli mielessä.

Äitihiiri nousi tuolista alkaen laittamaan heille välipalaa.Tuo maistuikin lapsille.Syötyään menivät molemmat yläkertaan omiin huoneisiinsa lukemaan.Kun läksyt oli tehty lähtivät molemmat ulos leikkimään.Ulkona unohtui piankin vanhempien huolet.Kuitenkin tuntui siltä ettei leikki ollut aivan samanlaista kuin edellisenä päivänä. Heidän mieltään painoi kuitenkin vanhempien huoli ja suru.Molemmat päättivätkin palata sisälle lukemaan kirjaa jonka olivat saaneet enolta.Kirja kertoi jännittävästä seikkailusta tuntemattomalla saarella.He olivat kirjan jännittävämmässä kohdassa kun kuulivat äidin kutsuvan heitä alakertaan.Äiti kertoi heidän lähtevän katsomaan kotia.Vanhemmat tahtoivat nähdä mitä kaikkea olisi voinut tapahtua tuon jälkeen kun olivat lähteneet kotoa.

Sami ja Simi olivat tietenkin hyvin iloisia kun saivat mennä metsään.Matka kotiin vei metsän halki joten heillä olisi aikaa leikkiä matkallakin.Äitihiiri tahtoi lapset mukaan koska hän ei voinut olla varma mitä kepposia lapset voisivat taas keksiä tuona aikana kun olisivat poissa.Varminta oli ottaa lapset mukaan. Puettuaan lämpimästi jokainen oli valmis.Ovet lukittiin.Tuon jälkeen alkoi matka kotia kohti.Polku oli jokaiselle tuttu.Tie kiemurteli metsän halki läpi kuusikon,kallioiden ja koivikon. Tuon jälkeen tuli jälleen kuusimetsää.Kauvempana suuren kuusen alla olikin hiiriperheen koti.Jännittävää oli nähdä missä kunnossa nyt olisi koti.Vanhemmat pysähtyivät kodin lähelle.Päätettiin että Isähiiri ja Jörrieno menisivät edellä katsomaan miten kaikki olisi ennenkuin toiset menisivät lähemmäksi.Miehet lähtivät varovaisesti etenemään polulla.Pian olivatkin kodin ovella.Nähdessään kaiken olevan entisellään oli turvallista muidenkin tulla,joten he vilkuttivat sanoakseen että kaikki oli hyvin.

Pian olivatkin kaikki yhdessä isän avatessa oven.Ovi oli lukittu suurella lukolla.Vihdoin se aukeni, ja jokaisella oli kiire mennä tupaan.Jörrieno seisoi viimeiseksi ovella.Ikkunasta tuli valoa tupaan vain vähän sillä sen eteen oli pudonnut muutama lauta joka esti valon tunkeutumasta sisälle.Muuta ei ollut juuri tapahtunut.Sekaista kyllä oli ja äitihiiri alkoikin heti korjailla paikkoja.Eno tuli silloin sisarensa luo ja kielsi jyrkästi jatkamasta siivousta.Äitihiiri totteli veljeään lopettaen touhuamisen.Eno kertoi hänen hoitavan kaikki asiat.Nyt olivat tulleet vain katsomaan missä kunnossa koti olisi. Enempää hän ei sanonut.Isän ja äidin vastaväitteitä ei hän edes kuunnellut.Sen verran hän kyllä kertoi että hän olisi hyvin iloinen jos voisi tehdä jotakin siskon perheelle. Omaa perhettä kun ei ollut oli siskon perhe hänelle hyvin rakas ja läheinen. Vanhemmat katsoivat toisiaan tuo katse kertoi molempien ajatuksen.Isähiiri sanoi enolle suostuvansa kaikkeen vain sillä ehdolla että hän voisi olla mukana kaikessa. Enon oli myönnyttävä tuohon pyyntöön.

Heillä ei ollut paljonkaan tekemistä joten päätettiinkin palata kotiin.Matkaan menikin aikaa sillä vanhemmat antoivat lapsille mahdollisuuden leikkiä.Oli jo melkein ilta ennenkuin olivat tulleet kotiin. Jörrienon koti tuntui todella suurelta heidän pikkukotiin verrattuna.Etenkin keittiö oli hiiriäidin lempi paikka.Hän loihtikin siinä ihanimpia ruokia.Tänä iltana koko perhe sai taas todistuksen äidin keittotaidosta.Nimittäin hän alkoi valmistaa taikinaa josta hän aikoi valmistaa pitsaa! Tuon reseptin hän oli löytänyt siivotessaan veljensä vinttiä. Hän ei ollut kertonut siitä mitään joten tämä ruoka olisi täysi yllätys koko perheelle.Äiti pyysi jokaista menemään pois keittöstä.Hän tahtoi olla kaikessa rauhassa ja aivan yksin.Tuota asiaa ihmeteltiin mutta äiti ei antanut periksi vaan hoputti jokaisen lähtemään pois.

Miehet menivät enon huoneeseen suunnittelemaan tulevia päiviä varten.Heillä olisi tarpeeksi tekemistä,joka koski hiiriperheen kotia.Lapset puolestaan menivät yläkertaan jatkamaan keskenjäänyttä kirjaa.Näin äidillä oli rauha keittiössä.Sitä tarvittiin sillä resepti oli uusi ja monimutkaisempi mitä äiti oli aluksi ajatellut.Mutta vähitellen pitsan teko eteni yhä helpommaksi.Tulihan siitä kuin tulikin ihanan näköinen leivonnainen.Näytti suurelta piiraalta. Hiiriäiti kattoi pöydän tavallista juhlavammin ja kun kaikki oli valmista huuteli äiti jokaista tulemaan keittiöön.Sami ja Simi juoksivat niin kiireesti että viimeisellä rappuaskelmalla kaatuivat molemmat.Kuitenkaan ei käynyt pahemmin vaan nauraen tulivat keittiöön.Keittiöstä oli jo kauvan tullut ihanat tuoksut yläkertaan.Myös molemmat miehet olivat tuon todenneet joten hyvin uteliaina astuivatkin keittiöön saadakseen nähdä mistä ihmeestä tuo ihana tuoksu oli tullut.Äitihiirellä oli salaperäinen hymy.Hän pyysi jokaista istumaan. Tuon jälkeen hän meni uunin luo avasi sen uunista tuoksahti samanlainen tuoksu jonka kaikki olivat tunteneet,nyt vain voimakkaampana.

Kaikki ihastelivat tuota ihmettä.Se näytti hyvin kauniilta. Jokainen kyseli mitä se oli kun saivat tietää nimen kysymyksiä tuli yhä lisää.Niin äidin täytyi kertoa miten tuon reseptin oli saanut.Veli ihmetteli sisarensa taitoa. Hän oli kokonaan unohtanut vintillä olevat kirjat. Olipa onni että sisko oli löytänyt keittokirjan,jossa varmaan oli vielä muitakin ihania reseptejä.Jokainen söi pitsaa vatsan täydeltä. Pian kuitenkin jokainen oli valmis ruokailusta.Lasten ei tarvinnut tuona iltana tiskata.Äiti näki kuinka väsyneitä lapset olivat.Joten voivat mennä heti nukkumaan. Lapset kiittivät ihanasta ruuasta jonka jälkeen sanoivat kaikille hyvää yötä.Lapset pesivät kiireesti hampaat ja kasvot.Tuskin olivat kunnolla vuoteissaan kun jo nukahtivat sikeään uneen.Raikas ulkoilma ja metsässä kävely oli tehnyt hyvää,niin unikin tuli nopeasti. Jörrienokin lähti omaan huoneeseensa tekemään suunnitelmiaan.

Vanhemmat jäivät hetkeksi vielä juttelemaan. Samalla äiti tiskasi astiat Isän kuivatessa.Hän laittoi ne myös kaappiin joten kaikki työt tuli keittössä tehdyksi. Vanhemmat päättivät käydä vielä kerran kotimökillään. Jörrieno ei pitänyt tuosta ajatuksesta.Niin hän lupautui tulemaan mukaan.Tällä kertaa lähtisivät aikaisin. Olisivat kotona ennenkuin lapset tulisivat koulusta.Seuraavana aamuna lasten lähdettyä olivat myös äiti,isä ja eno valmiina lähtöön.Nopeasti taittuikin tuo matka nyt kun ei ollut lapsia mukana.Pian oltiinkin mökillä ja tuona aikana kun miehet tekivät suunnitelmiaan äiti kokoili pieniä tavaroita kassiin joita hän tarvitsi.Paljon oli jäänyt kaikessa kiireessä. Nyt oli mahdollisuus ottaa kaikki pikkutavarat mukaan. Niitä kertyi enemmän kuin hän oli ajatellut mutta iloinen hän oli sillä näitä pikkutavaroita hän oli kaivannut.Miehet tulivat ulkoa jossa olivat olleet. Hiiriäiti oli melkein valmis tavaroiden kanssa kun Jörri veli huomasi lattialle tulleen uutta hiekkaa jota ei ollut edellisenä päivänä. Tuo oli tullut kattopuiden välistä. Eikö kaikki ollutkaan vielä ohi? Juuri sillä hetkellä alkoi Jyristä. Hiekkaa alkoi tulla lisää lattialle.Seinät alkoivat täristä myös ikkunaruudut helisivät.He yrittivät sanoa jotakin toisilleen mutta eivät voineet kuulla toisiaan tuolta melulta.Jörri osoitti kädellään ovea tuon sisko ymmärsi että nyt oli kiireesti lähdettävä. Isähiiri oli jo ulkopuolella valmiina sulkemaan oven. Kun ovi oli lukittu lähtivät he kaikki kiireesti pois. Tuo jyrinä oli peloittava,tuntui kuin koko talo hajoaisi. Kuitenkin täytyi heidän ihmetellä kuinka vahva oli heidän pikkuinen koti. Hyvinpä se oli rakennettu.Kun ajatteli miten vanha,ja yhä pystyi pystyssä.Jonkin matkaa kuljettuaan istahtivat kaikki tien viereen miettimään tilannetta. Maanjäristystä tuo ei ollut,siitä olivat nyt varmoja.Muu selitys siihen täytyi olla.

Jörrieno päätti ottaa siitä yksin selvää.Tästä suunnitelmasta hän ei puhuisi kenellekkään,ei edes siskon perheelle. He tahtoivat vain unohtaa hetkeksi kaiken tapahtuneen ja päättivätkin poiketa matkan varrella naapuriin. Heidät otettiin tälläkin kertaa ystävällisesti vastaan. Aika kului nopeasti keskustellen kaikista arkisista asioista.Pian olikin aika lähteä kotiin. Lapsetkin tulisivat koulusta.Onneksi eivät olleet vielä tulleet vaan heillä oli jonkin aikaa kotiutua. Kahvia ei tarvinnut keittää ,sitä oli juuri juotu naapurissa.Ei kulunut kauvankaan aikaa kun kuului lasten äänet pihalta.Iloisina tulivat kotiin. Simillä ja Samilla oli mukavaa kerrottavaa vanhemmille,tietenkin myös enolle. Heidän opettaja oli kylmettynyt joten heillä oli seuraavat päivät lomaa. Nyt olisi aikaa leikkeihin. Lapset olivat päättäneet mennä joelle. Simin ja Samin matka sinne oli pelkkää ilonpitoa. Molemmat ihastelivat luonnon kauneutta joka ympäröi jokea. Vesi solisi hiljaa sillanalla jossa he molemmat seisoivat. Eivät malttaneet kauvan veden juoksua katsella vaan lähtivät laskeutumaan rantaan.Rannalla oli paljon kiviä. Molemmat alkoivat etsiä sopivia puunpalasia joista voisivat veistellä pienet laivat.

Pian löytyikin sopivaa puuta.Molemmat istuutuivat rantatörmälle vuolemaan laivoja. Simin kädessä pysyi puukko yhtä hyvin kuin veljensä Samin.Melko pian laivat olivat valmiit. Nyt pitäisi vain kokeilla kuinka hyviä olisivat vedessä. Yksi tikku vielä mastoksi ja paperinpala purjeeksi niin kaikki olisi valmista.Nyt koepurjehdukselle. Ensin laski Sami veneensä veteen.Tuon jälkeen oli Simin vuoro. Komeasti lähtivätkin laivat liukumaan myötävirtaan. Tuulta ei ollut paljon. Tämä teki laivojen seuraamisen helpoksi, molemmat seurasivat omia laivojaan hypellen rantakiviltä toiselle.Kun laivat tulivat joen mutkaan vesi alkoi virrata nopeammin. Simille ja Samille tuli kiire saadakseen laivansa turvaan.Joki oli tuolta kohdin matalaa. Onnistuisivat varmasti saamaan laivat kiinni Simin juuri kurkoittaessa ottamaan laivaa hän liukastui  pudoten veteen. Siinä sitä nyt oltiin yltäpäältä märkänä. Vesi ei ollut vielä tähän aikaan vuodesta kovin kylmää mutta kylmää kuitenkin. Ellei nyt toimittaisi nopeasti Simi varmaankin kylmettyisi. Laivat siinä unohtuivat kun Sami juoksi sisarensa luokse auttaen hänet kuiville. Hän otti takin yltään kietoen sen siskon ympärille. Kumpikaan heistä ei ollut tietoinen että heitä molempia oli seurattu kauvan aikaa.Katseltu myös heidän leikkejään.

Rannalla kauvempana seisoi siili. Hän oli nähnyt kaiken. Siili lähestyi heitä tarjoutuen auttamaan. Simi yritti olla kuin ei olisi huomannutkaan lähestyvää siiltä. Siili alkoi nopeasti kerätä puita kokoon. Nyt vain tulta niin olisi heillä valmis nuotio. Tuon äärellä Simi voisi kuivatella vaatteitaan. Samilla oli aina mukanaan tulitikut. Ne tulivat nyt tarpeeseen.Nuotio syttyi nopeasti. Ilma oli kuitenkin sen verran kylmä ettei voinut olla kauvan märissä vaatteissa. Samia kiusasi siilen läsnäolo.Hän ei tietänyt miksi oli niin. Siili oli tullut aivan Samin viereen pysähtyen katsomaan Samin touhua nuotiolla.Simi istui toisella puolella lämmitellen itseään.Tuli paloi hyvin antaen paljon lämpöä. Vaatteetkin alkoivat kuivua. Siili alkoi puhua. ”Köpelösti on käynyt, köpelösti niin.” Sami ei vastannut joten siili jatkoi ”Eiköhän olisi parempi lähteä meidän mökille joka ei ole kaukana täältä. Siellä voisi kuivatella vaatteet. Olisi parempi jos ne olisi kuivat. Siili jatkoi vielä”Syksy on vaarallista aikaa. Vilustuessaan voi saada vaikka keuhkokuumeen,tuo voisi olla hyvinkin vakava asia.”

Voi hyvä luoja! Vai keuhkokuume,ajatteli Sami huissaan.Samalla hetkellä mielikuvitus sai vallan. Hän näki Simin vuoteessa korkeassa kuumeessa. Äidin ja Isän vuoteen vieressä ,huolestunein katsein. Ei, sellaista saanut tapahtua ajatteli Sami kauhuissaan.Mieluimmin tuntemattoman siilinkin apu.Siileltä hän kysyi hiljaa”Eihän Simi ole vielä vilustunut?” Kun siili näki Samin huolestuneen katseen vastasi hän rauhoittavasti. ”Ei varmaankaan vielä mutta hänet pitäisi saada nopeasti lämpimään. Onneksi asun lähellä. Pian olisimme perillä ja voisimme hoitaa Simiä.”Tuon sanot- tua hän hymyili Samille.Siilipoika ei ollut paljonkaan vanhempi Simiäja Samia.Siili nuorukainen näytti kiltiltä joten Sami uskaltautui lähtemään siilipojan mukaan. Kävellessään kohti siilen kotia Sami kysyi miten kauvan siili oli asunut täällä joen varrella.Siili alkoi kertoa että olivat tulleet tänne maalle kaupungista vasta tänä syksynä ja hän menisi pian myös kouluun. Koulu olisi sama kuin Simillä ja Samilla. Hänellä ei ollut paljonkaan aikaa vielä tutustua ympäristöön. Sattumalta tänään oli tullut rannalle. Siinä jutellessa olivatkin jo tulleet siilen kodin ovelle.

Koti sijaitsi aivan joen tuntumassa mäntypuun juurella suuren kiven alla. Tullessan sisälle Simi ja Sami eivät nähneet mitään ennenkuin silmät tottuivat huoneen hämärään.Tuvassa oli lämmin. Siili meni hakemaan joitakin vaatteita.Simi voisi riisua märät vaatteet pois ja kuivattaa omat vaatteet jotka vielä olivat aivan märät.Tuona aikana siilipoika asetteli Simin vaatteita kuivumaan lähelle liettä. Siinä ne kuivuisivat nopeasti. Tuli antoi valoa huoneeseen.Sami ja Simi näkivät miten siistiä ja puhdasta kaikki oli tuvassa.Ikkunoita ei ollut. Siilethän asuvat puiden alla. Tämä koti oli rakennettu lähelle suurta kiveä. Ovia huoneessa ei ollut joten tämä huone oli ainoa. Tuvassa ei ollut huonekaluja kuin nimeksi. Vuode oli toisella huneen toisella sivulla. Pieni pöytä oli asetettu lähelle uunia.Tuoleja oli montakin yksi suurempi niistä oli pehmustettu jossa Simi istui lähellä tulta. Hänellä oli siinä hyvä olla.Huoneesa oli vielä kirjahylly joka oli täynnä kirjoja. Tuo muistuttu Jörrienon huonetta. Siiliperhe luki paljon. Simin vaatteet olivat kuivuneet ja hänen pukiessa oli Siilipoika lämmittänyt keittoa.

61-62-siilipoika-valmis

Heillä kaikilla olikin jo nälkä joten keitto maistuikin jokaiselle.Syötyään olikin aika jo lähteä kotiin.Simi kiitteli siilipoikaa jonka nimeä hän ei edes vielä tiennyt.Hyvän hoidon ansiosta Simi tunsi itsensä aivan terveeksi.Sami yhtyi kiitoksiin. Juuri kun olivat lähdössä tuli siiliäiti tupaan.Hän oli hyvin arvokkaan näköinen rouva. Hän seisoi sinä heidän edessään kammaten turkkiaanSilmissä hänellä oli ystävällinen katse. Tämän lapset huomasivat tervehtiessään siilirouvaa. Siiliäidille kerrottiin kaikki päivän tapahtumat. Hän oli myös iloinen että kaikki oli nyt hyvin. Simi alkoi vihdoin puhua.Hän kertoi heidän perheestä. Simi ja Sami hämmästyivät kuinka paljon siiliperhe jo tiesi heidän elämästään. Tuohon asiaan he saivat myöhemmin vastauksen. Ennenkin lätivät Simi huomasi huoneen nurkassa ison kasan papereita,ne olivat sikin sokin. Toinen paperikasa sen vieressä oli hyvin siististi ladottu pinoon. Päällimmäisellä lehdensivulla oli sanat ”Käpymetsän uutiset.” Tuohan oli lehti jota heidänkin kodissaan luettiin. Jörrieno kirjoitteli myöskin pakinoita tuohon lehteen. Mitä ihmettä tämä kaikki oli? Siilirouva huomasi Simin kysyvän katseen. Siilirouva alkoi kertoa hänen olevan lehden toimittaja. Kertoi myös tuntevansa hyvin heidän Jörrienon. Myös hän kertoi avoimesti kunnioittvansa heidän enoaan.

Simi oli kuulevinaan ihastusta siilirouvan äänessä heidän komeaa enoa kohtaan.Vai oli eno komeakin vielä,niinpä niin.Mutta olisiko tuo totta että Jörrieno olisi ihastunut Siilirouvaan? Näitä ajatuksia alkoi Simi pohtia. Olisiko tämä tuo leskirouva josta äiti ja isä enon kanssa puhuivat,tuumi Simi. Hän oli myös utelias pikkutyttö. Hän päätti ottaa selvää asiasta ennenkuin lähtisivät kotiin. Simi alkoi siis kysellä kaikenlaisia asioita ja ei kestänyt kauvan kun hän tiesi jo paljon asioita mitä oli halunnut tietää.Siilirouva oli leski ja asui poikansa kanssa tässä pienessä kodissa.Hän kertoi miten oli jäänyt leskeksi. Oli ollut syksy ,hänen miehensä oli lähtenyt metsään tekemään polttopuita talveksi. Silloin oli ollut myrskyinen syyspäivä. Mysky kaatoi puita. Yksi niistä oli kaatunut isäsiilen päälle. Hänet löydettiin myöhemmin puun alta. Hänelle ei voitu tehdä mitään. Näin oli isäsiili kuollut. Tuosta tapahtumasta oli kulunut jo monia vuosia. Siilipoika oli ollut silloin vielä hyvin pieni. Miten surullista kaikki olikaan ollut. Simi tuli aivan surulliseksi kaikesta tuosta ja Samikin oli hiljaa pitkän aikaa. Kaiken surullisinta oli ettei siilipoika ollut tuntenut omaa isää. Yksi asia jäi vaivaamaan Simin mieltä eniten. Hän tiesi kuinka auttavainen heidän eno oli aina kaikille. Miksi hän ei ollut auttanut tätä pientä siiliperhettä? Tuohon hän sai vastauksen nopeammin kuin olisi voinut ajatella Aika oli mennyt nopeasti jutellessa. Nyt oli lähdettävä kotiin.

Ulkona alkoi jo hämärtää. Siiliäiti ei laskenut heitä ennenkuin joisivat kuuman suklaajuoman jonka hän oli keittänyt lapsille heidän jutellessa. Kiireisesti he joivatkin tarjotun juoman. Kiittäen nopeasti siilirouvaa Simi ja Sami olivat valmiit kotimatkalle.  Juuri kun olivat lähdössä pyysi siiliäiti heitä tulemaan mukaan. Siili poika oli ollut hiljainen Samin ja Simin keskustellessa hänen äitinsä kanssa. Nyt hän nousi tuolista ja meni kirjahyllyn luo ottaen sieltä kirjan istuutuen tuoliin lukemaan. Hän nosti kätensä vielä tervehdykseksi. Siilirouva kietoi hartioilleen huivin. Simi ja Sami seurasivat siiltä ulos kysymättä minne tämä menisi. Vasta ulkona he molemmat huomasivat pienen oven. Tuota eivät olleet huomanneet aikaisemmin. Tuo ei ollut ihme sillä ovi oli niin piilossa ettei sitä voinut nähdä. Tuon oven edessä kasvoi kukkapensasta. Se oli vielä vihreä syksystä huolimatta. Varmaankin jokin erikoinen laatu,ajatteli Simi hän oli aina hyvin tarkka kaikessa.Tuo pensas peitti oven piiloon ettei sitä kukaan voinut huomata. Miksi siili tahtoi näyttää tämän kaiken juuri heille?

Hänen ajatuksensa keskeytyi Siili rouvan avatessa tuon salaisen oven. Mikä näky heitä kohtasikaan. He tulivat suureen halliin jossa oli kolme ovea. Siili kertoi yhden vievän keittiöön,toinen vei olohuoneeseen ja kolmas vei makuuhuoneeseen jossa oli myös kylpyhuone. Kaikki oli pientä mutta hyvin somaa. Hyvällä maulla oli kaikki tehty. Lapset olivat yllättyneitä näkemästään. Simiä tämä kaikki hämmensi. Kuinka hän oli voinut kuvitella että sellainen kuin siilirouva voisi asua sellaisessa pienessä tilassa minkä olivat ensin nähneet. Siilirouva näytteli heille paikkoja hyvin innostuneena. Puhellessaan kaikenlaista tuli myös ilmi että tuo aikaisempi pieni huone oli hänen työhuoneensa. Rakentamisajan olivat asuneet työhuoneessa. Koti alkoi olla melkein valmis joten voisivatkin muuttaa jo jouluksi uuteen. Tämä kaikki oli hyvin jännittävää. Nyt he tiesivät missä Jörrieno vietti aikaansa kun sanoi menevänsä kylälle. Siilirouvan luokse hän oli aina tullut. Salaisuus oli paljastunut!

Sami seurasi kaikkea miehisen arvokkaasti. Hän ei näyttänyt tunteitaan vaikka sisko kyllä näki kuinka kiinnostunut velikin oli kaikesta näkemästä. Siilirouva ei kertonut kuka kaiken oli rakentanut. Kuitenkin sen verran sanoi että oli hyvin kiitollinen kaikesta. Tuota kaikkea ei tarvinnutkaan sanoa sillä Simi ja Sami olivat aivan varmoja että Jörri eno oli kaiken tehnyt.

Kuinka ihana eno heillä olikaan!Lapset olivat onnellisia tietäessään kuinka hyvä oli eno. Simi huomasi myös,joka kerta kun siili mainitsi ystävästään tämä hymyili ja ääni sai pehmeämmän sävyn. Siilirouva oli rakastunut heidän enoon! Siitä hän voi olla varma,huraaaaa! Näin hänen teki mieli huutaa ääneen mutta ei voinut.Kuinka paljon ihania asioita olikaan tapahtunut tuona päivänä. Mutta vihdoinkin oli lähdettävä kotiin. Vanhemmat varmaankin olivat jo huolissaan.Tullessaan ulos jonne siili rouva heidät saatteli.Vielä kerran he kiittelivät kaikesta.Juuri kun olivat jo menossa Simi kääntyi ympäri, juoksi siirouvan luokse antaen suukon hänen poskelleen.Tämä punastui mutta näytti onnelliselta Simin huomaavaisuudesta. Simi ei voinut itselleenkään selittää miksi oli noin tehnyt. Varmaankin tuo johtui siitä koska hän oli hyvin iloinen ja onnellinen kaikesta mitä heille oli tapahtunut tuona päivänä.Siilipoikakin oli tullut ulos ja molemmat jäivät vilkuttamaan Simille ja Samille kunnes molemmat katosivat näkyvistä.

Kotimatkalla heitä askarrutti mieltä,mitä kertoisivat vanhemmille? Olisi vaikeaa kertoa päivän seikkailusta. Ensin tuo Simin putoaminen veteen. Tuosta kertominen huolestutti lapsia eniten. Äiti ei varmaankaan laskisi heitä joelle leikkimään. Tuo olisi pahinta mitä heille tapahtuisi. Miettiessään mitä kertoisivat kotiin tultua tuli Jörrieno tiellä vastaan tuolla omatekoisella pyörällä. Eno heilutti kättään tervehdykseksi. Hetkiseksi hän pysähtyi lasten kohdalla kysyäkseen missä lapset olivat olleet niin kauvan. Vanhemmat olivat olleet huolissaan. Sami ja Simi katsoivat toisiaan,mitä sanoisivat enolle. Vihdoinkin Simi alkoi kertomaan retkestä joelle. Hän jätti kuitenkin kertomatta tuon putoamisen veteen. Myös tuon jälkeiset tapahtumat. Eno saisi piankin kuulla siilirouvalta tarinan lopun. Myöhenmmin paljastuisi kaikki. Sami alkoi ihailemaan pyörää,niin jäi pois enemmät kyselyt. Enolla muutenkin näytti olevan kiire. Simikin katsoi ensikerran tuota enon tekemää pyörää. Hän näki pyörässä olevan paljon puusta tehtyjä osia. Tulitikkujen rikkipäät oli jätetty kokonaisiksi ne muodostivat kauniin kuvion pyörien pyöriessä.Tuon asian Simi huomasi kun eno lähti liikkeellle pyörällään. Kylän väki ihasteli aina enon keksintöjä.Ne olivat viimeistä myöten suunniteltu.

Jörrieno sanoi jatkavansa matkaansa, hän menisi hoitelemaan joitakin lehtijuttuja.Voi kauhistus! Kertoisiko siilirouva heidän käynnistään? Poskia alkoi polttaa tuosta pelkästä ajatuksesta.Sepä nähtäisi piankin ajatteli Simi huolestuneena Hämärtyvässä illassa molemmat näkivät jo kaukaa valon pilkoittavan keittiön ikkunasta. Eteiseen tultuaan ottivat takit pois. Tuon jälkeen avasivat hiljaa keittiön oven. Äitihiiri istui yksin keittiössä kutoen Simille uutta villatakkia joulujuhlaan.Äiti nosti katseensa sanoen aivan rauhallisesti.”Odotimme teitä syömään mutta kun ette tulleet aloitimme päivällisen.” Tuohon hän jatkoi. ”Tuolla uunissa on vielä ruokaa, itse vain saatte hoidella ruuan pöytään.” Muuta äiti ei sanonut.Tuo asia hämmästytti lapsia. Mitä nyt oli äidillä? Miksi äiti ei kysellyt heiltä mitään? Mitä oli oikein tekeillä? Ensin Jörrieno lähti tähän aikaan lehtiasioille. Äiti ei kysellyt heiltä mitään. Isää eivät myöskään nähneet. Molemmat kyllä huomasivat äidin salaperäisen hymyn.

Syötyään lapset korjasivat ruokailun jäljet.Kiittivät ruuasta ja juuri kun olivat lähtemässä yläkertaan kuului askeleita hallista. Varmaankin isä oli tulossa ajattelivat lapset. Myöhäänpä isähiirikin oli ollut asioilla. Mitä kaikkea olikaan tekeillä hiiriperheessä? Merkillinen oli tämän päivän ilta. ”Terve Simi ja Sami,onpa hyvä että olette jo kotona.” Ei moitteita isänkään taholta.Tuo kaikki sai lapset hämmästyksen valtaan. Olisi ollut melkeimpä parempi jos olisivat olleet heille vihaisia. Merkillistä oli kaikki! Äiti pyysi heitä menemään yläkertaan kylpyyn. Heidän olisi myös katsottava kaikki valmiiksi seuraavaa päivää varten. Nopeasti lähtivätkin, juosten yläkerran portaat sellaisella vauhdilla kuin joku olisi ollut heidän perässä. Molemmat olivat jo oppineet hoitelemaan kylpyä. Olipa Ihanaa tuo kuuma vesi!Molemmat olivat myös oppineet varomaan noita kylpyhuoneessa olevia pulloja. Kylvyn jälkeen lukivat vielä hetken kunnes Isähiiri ja äitihiiri tulivat toivottamaan heille hyvääyötä. Uni tulikin nopeasti olihan tuo päivä ollut täynnä seikkailua.

Simi ja Sami heräsivät aikaisin.Tänään olisi lyhyt koulupäivä. Siitä he iloitsivat. Molemmat pukeutuivat jonka jälkeen lähtivät hiljaa hiipien alakertaan. Lapset luulivat kaikkien muiden vielä nukkuvan. Hämmästys oli suuri kun avasivat keittiön oven oli äiti jo siellä. Heidän ajatus oli ollut yllättää äiti tuona aamuna. Molemmat huomasivat kuinka kauniisti pöytä oli katettu.Mitä oli tapahtumassa. Tuo kysymys askarrutti molempien lasten mieltä. Kuitenkaan eivät kyselleet mitään vaan syötyään aamupuuron ja otettuaan eväät lähtivät kouluun. Tänään heillä olisi vain kolme tuntia opetusta. Tuostakin ajasta suurin osa olisi harjoituksia joulujuhlaa varten. Kävellessään kouluun muistivat molemmat etteivät olleet nähneet isää eivät myöskään Jörrienoa aamulla. Olisivatko molemmat nukkuneet vielä? Tuota asiaa miettien he tulivat koulun portille. Koulun kello alkoi juuri soida joten juuri olivat ajoissa. Harjoitukset olivat menneet hyvin mitä nyt oli uskottava opettajan sanoihin. Molemmat olivat iloisia. Tullessaan kotiin tekivät nopeasti kotiläksyt jonka jälkeen menivät naapurin lasten kanssa leikkimään. Kaikenlaisia leikkejä ehtivätkin leikkiä kunnes Isä tuli pyytämään syömään. Leikkien jälkeen ruoka maistuikin.

Jokainen oli hiljaisempi tuona iltana. Lapset vaistosivat aikuisilla olevan paljon ajateltavaa, mitä nuo asiat koskisivat niitä he eivät voineet tietää. Illallisen jälkeen jokainen lähti omaan huoneeseen paitsi Äitihiiri jäi yksin keittöön. Hän otti esille ompelukoneen alkaen ommella.Seuraavana päivänä lapset heräsivät myöhään. Äiti oli antanut heidän nukkua sillä oli lauantaipäivä ja vapaata koulusta. Simi ja Sami olivatkin nukkuneet todellakin kauvan tuona aamuna. Päivä oli kaunis. Miehet olivat yhdessä lähteneet jo aamulla aikaisin hiiriperheen mökille. Olivat ottaneet mukaan varastosta kaikenlaisia työkaluja. Nuo oli laitettu taidokkaasti Jörrienon pyörän taakse. Eno oli keksinyt jonkinlaisen telineen johon mahtuikin paljon tavaraa. Ennen lähtöä miehet saivat äidiltä hyvät eväät,juomaakaan unohtamatta. Simin ja Samin nauttiessa aamuvelliään alkoi Äitihiiri pestä pyykkiä. Nyt oli kaunis ilma joten pyykkikin tulisi kuivaksi ennen iltaa. Pyykkiä olikin jo kertynyt paljon viikon aikana. Syötyään lapset siistivät pöydän lähtien vielä huoneeseensa hetkeksi lukemaan. Luettuaan he tulivat takaisin alakertaan mutta katsottuaan keittöön äiti ei ollutkaan siellä. He palasivat takaisin halliin. Simin katsottua ulos ikkunasta hän näki äidin ulkona levittämässä vasta pestyä pyykkiä kuivumaan. Tuo näky antoi heille turvallisen,hyvän olon.

Tänään olivat suunnitelleet mennä retkelle metsään. Ei lähellekkään jokea eikä muitakaan vesiä. Äidiltä vain pitäisi saada lupa. Molemmat arastelivat kysyä tuota asiaa sillä tuo viimeinen heidän matkansa leikkimään oli vielätuoreessa muistissa jokaisella.Kysyttävä oli kuitenkin joten Simi sai taas tuon tehtävän.Simi kun oli heistä rohkeampi. Simi lähti äidin luokse Samin jäädessä katsomaan siskonsa menoa hallin ikkunasta. Hyvinhän oli käynyt sillä Simi hymyili tullessaan. Äitihiiri tuli hetken päästä sisälle laittamaan eväsleipiä lapsille. Mehuakin he saivatpullossa mukaan. Äiti oli aina niin kiltti.Suukkoset äiti saikin heiltä molemmilta. Iloisina kättään tervehdykseksi heiluttaen lähtivät juoksemaan kohti metsää. Jonkin aikaa juostuaan he pysähtyivät alkaen miettimään minne menisivät tänään? Hetken kuluttua Simi ajatteli saaneensa oivan idean. Mitäs jos menisivät tänään katsomaan Ketturepolaista, oikein suurella kirjaimella! Tuo oli mahtava ajatus. Simihän aina sai noita mahtavia ajatuksia! Ei auttanut Samin muuta kuin suostua tuohon ehdotukseen. Molemmat tiesivät Ketturepolaisen asuvan pellon laidassa mäntypuunalla olevassa kolossa.Heitä lapsia oli varoittettu menemästä sinne. Kettu voisi olla hyvin vaarallinen pienille hiireille. Houkutus oli suurempi kuin kaikki varoitukset. Yhdessä tuumin päättivät he kuitenkin mennä repolaisen luokse. Varovaisesti molemmat lähestyivät tuota koloa missä tiesivät repolaisen olevan. Tämä oli jo kauvan ollut tietoinen lasten tulosta.

Simi ja Sami lähestyivät tuota kiellettyä aluetta. Sydän hakkasi villisti heillä molemmilla.Kyllä heitä jännitti. He katsoivat vielä kerran toisiaan jonka jälkeen lähtivät juoksemaan rinta rinnan,molemmat kun olivat hyviä juoksioita.Pian olivatkin mäntypuun juurella. Molemmat näkivät tuon kolon jossa oli myös ovi. Kaikkialla oli hiljaista..Olikohan Repolainen kotona? Oliko sisällä ketään? Uskaltaisiko koputtaa tuolle ovelle? Monia kysymyksiä ehti käydä Simin ajatuksissa.Yhtäkkiä ovi avautui,lapset pelästyivät. Siinä aivan heidän edessään seisoi Ketturepolainen kaikessa komeudessaan. Hänellä oli todellakin aivan upea häntä! Sitä Simi ihasteli niin että melkein unohti miksi olivat tulleet.

51-52-kettu-repolainen-valmis

Kettu katsoi heitä tovin.Hän näki edessään kaksi pientä pelkäävää hiiren poikasta. Kettu vilkaisi heitä toistamiseen jonka jälkeen hän alkoi puhua hiljaisella äänellä.

” Mitäs pikkuhiirusilla on asiaa?” Siihen hän jatkoi vielä ”Mikä toi teidät näin kauvas kotoa?”

Mistä tämä tiesi heidän kotinsa olevan kaukana? Kyllä Repolaisen piti olla viisas kun tiesi tuonkin asian,tuumi Sami. Ensin lapsia peloitti ketun suuri olemus,tuntui siltä kuin olisi tavannut jättiläisen. Olihan kettu monta kertaa suurempi kuin pieni hiiri. Ensi säikähdyksestä selvittyään alkoi Sami puhua.” Tulimme kysymään neuvoa suurelta, viisaalta Ketturepolaiselta.” Kettua hymyilytti pienten hiirilasten puheet. Hän yritti peittää hymyään, myöskin tuntemansa mielihyvää siitä että nämä pienet hiiren poikasetkin olivat kuulleet hänen viisaudestaan. Kettua miellytti myös lasten rohkeus. Nämä kun olivat ulkaltaneet aivan yksin tulla hänen luokseen,vaikka tiesivät ettei ketuilla ollut hyvä maine. Kuitenkin juuri tämä Ketturepolainen oli kuuluisa viisaudestaan,rehellisyydestään ja hyvästä luonteestaan. Kettu pyysi heitä käymään sisälle. Empimättä enempää he suostuivatkin. Sisällä ei ollutkaan pimeää vaikka näin olisi luullut. Siellä paloi merkilliset valot mitä nuo olivat Simi ja Sami eivät saaneet tuosta asiasta selvää. Myöskään eivät halunneet sitä kysyä.Aika oli tullut mennä asiaan minkä vuoksi olivat tulleet.

Tietäisikö kettu mahdollisesti mistä tuo jyrinä johtui joka oli rikkonut heidän kotiaan.Tuosta asiasta he kysyisivät.Kettu viittasi heitä istumaan.Tuvassa ketun vaimo hääräili hellan luona keittopuuhissa. Lapset saivat kuulla heidän poikansa menneen leikkimään naapurin kissan kanssa.Tuo sama kissa oli ollut leikkikaverina jo aikaisemmin toisen nuoren kettupojan kanssa.Pikkuisella repolaisella kun ei ollut muitakaan kavereita jonka kanssa olisi voinut leikkiä. Olisipa ollut hauskaa jos poika olisi ollut kotona tuumaili äitirepo Hän oli juuri laittamassa heille kaikille hyvälle tuoksuvaa teetä. Siinä istuessaan Sami alkoi kertomaan miksi olivat tulleet. Jokainen kuunteli tarkkaavaisina hänen kertomaa. Tarkoin hän kertoikin kaikki tapahtumat. Kun hän oli lopettanut jokainen oli pitkän aikaa hiljaa. Vihdoin alkoi Kettuisä puhua. Hän kertoi mitä ihmeellisimmästä suuresta koneesta joka kaivoi maata.Useinkin tuota konetta käyttivät ihmiset.Ne olivat suuria olentoja paljon suurempia kuin monet metsän eläimet. Melkein yhtä suuria kuin hirvet. Tuo kone oli nimeltään kaivuri ja sitä käytettiin maan kaivamiseen. Ihmiset alkoivat rakentaa taloa.He eivät tehneet talojaan puihin vaikka rakentavatkin talot puusta. Jyrinä ei ollut maanjäristys vaan siihen löytyi aivan tavallinen selitys. Kettu oli tuon asian ratkaissut!

Sami ja Simi olivat kiitollisia tiedosta. Moneen kertaan he kiittelivät Kettuisää joka oli ratkaissut kauvan heitä vaivanneen pulman.Kiiteltiin puolin ja toisin. Kettu perhe kiitteli Simiä ja Samia käynnistä,heillä kun kävi niin vähän vieraita. Oli ollut todellakin mukava kun lapset olivat tulleet heille. Lapset lupasivat tulla toistenkin. Ehkä heidän poikakin olisi silloin kotona ja voisivat leikkiä yhdessä. Tuo päivä oli ollut heille antoisa. Onnellisena he matkasivat kotia kohti.

meidan-tie-simi-ja-sami-valmis

Pieni ylpeyden tunne oli molemmilla olivathan he saaneet selville tuon jyrinän salaisuuden. Miten iloisiksi tulisivat vanhemmat saadasseen vihdoinkin tietää kaiken.Juosten tulivat kotiovelle. Kodiksi he tunsivatkin enon kodin. Tämä kaunis talo jossa oli paljon tilaa ja valoa oli tullut heille hyvin rakkaaksi. Varovaisesti lapset avasivat oven kuunnellen keittiöstä tulevia ääniä. Astioiden kilinää,äiti oli alkanut kattaa pöytää. Samilla ja Simillä olikin nälkä kaikesta kävelystä ja juoksusta mitä heillä oli ollut päivän mittaan. Keittiöstä tuleva ruoan tuoksu oli houkutteleva. Keittiön oven avattuaan äitihiiri kysyikin ”Missä sitä nyt on oltu noin kauvan?” Hän oli huudellutkin jo pari kertaa mutta lapsia vain ei ollut näkynyt. Simi ennätti sanomaan että heillä olisi nyt sellaiset uutiset ettei voisi olla vihainen heidän poissa olostaa.” No mitähän tuo mahtanee olla?” sanoi äiti hiljaa. Isähiiri ja Jörrieno tulivat samalla hetkellä sisälle.

Kun kaikki alkoivat syödä, keskeytti Simi jokaisen. Sanomalla ” Odottakaa vielä hetkinen !” Jokainen katsoi Simiä ihmeissään.Mitä tytöllä olisi niin tärkeää kerrottavaa ettei voinut edes syödä,jokainen heistä ajatteli. Simi alkoi kertomaan heidän päivän seikkailusta. Tuo oli niin jännittävää että nälkä katosi jokaiselta. Kaikki kuuntelivat tarkasti kertaakaan keskeyttämättä. Vanhempien kuullessa heidän menneen Ketturepolaisen luokse tuli vanhempien silmiin moite mutta eivät sanoneet mitään vaan antoivat Simin jatkaa kertomustaan. Mitä pidemmälle Simi pääsi kertomisessaan sitä enemmän kasvoi jännitys. Hän sai kaiken huomion ja kiinnostuksen kohdistumaan itseensä.Sami alkoi nyt vuorostaan kertoa jatkoa. Tämä tarinan vaihe olikin paras.Nyt tuli tiedoksi mikä oli tuon jyrinän aiheuttaja.Vihdoinkin saivat tietää tuon äänen tulevan kaivinkoneesta. Ihmiset käyttivät sellaista konetta maan kaivamiseen silloin kun alkavat rakentamaan taloa. Siinä nyt oli tuo salaisuus ratkaistu! Maanjäristyksestä ei ollut kysymys. Sami rykäisi kerran niinkuin oli kuullut enonkin tekevän aloittaessaan puhua tärkeästä asiasta. Mikä voisikaan olla tärkeämpää kuin tämä tieto joka oli askarruttanut jokaisen mieltä pitkän aikaa. Sami kertoi kaiken myös hyvin tarkkaan niinkuin oli kuullut ketun kertovan,mitään unohtamatta. Kylläpä Äitihiiri ihmetteli asiaa.Isähiiri taas näytti ylpeältä. Olivathan heidän lapsensa saaneet aikaan että he nyt tiesivät mitä kaikki oli ollut.Lapset olivat tehneet urotyön ratkaistakseen näin suuren asian. Isä oli aivan liikuttunut kaikesta.Vaikka eivät voisikaan vielä palata kotiin oli tuo tieto parasta.Nyt kuitenkiin tiedettiin ettei mikään ollutkaan vaarallista.Jokaisella oli nyt hyvä olla,myös iloinen mieli.

Tuona iltana askareita tehdessään äiti hyräili hiljaa. Lapset olivat onnellisia nähdessään äidin ilon. Myöhemmin illalla istuttiin vielä keskustellen kaikista asioista. Lapsetkin saivat ottaa osaa keskusteluun. Sami ja Simi tunsivat itsensä hyvin tärkeäksi tuona iltana. Illan lopuksi Jörrieno ilmoitti heidän aloittaneen kodin kunnostuksen.Tieto antoi vielä lisää iloa kaikille. Jörrieno aikoi ottaa selvää oliko nuo raivaustyöt jo loppuneet. Miehet lähtivät aikaisin aamulla.kaikki muut vielä nukkuivat. Äitihiiri oli laittanut edellisenä iltana valmiiksi eväät ja juomat,joten miehet tulisivat hyvin toimeen tuolla ravinnolla. Simi ja Sami olivat koko tuon päivän kotona. Lapset tahtoivat olla äidin seurana sillä molemmat huomasivat äidin olevan hyvin hiljainen tuonä päivänä.Varmaankin jännitti tiedot sieltä kotimökiltä.Illalla vasta saisivat tietää kaiken. Äiti alkoi paistamaan pannukakkuja joista tiesi lasten pitävän,myös piristääkseen lasten että omaakin mieltään. Pannukakut olivat ihania mutta eivät maistuneet niinkuin ennen. Jokainen heistä odotti vain tietoja kotimökistä. Alkoi tulla pimeä. Vihdoinkin kuului miesten ääniä ovelta. Simi ja Sami ryntäsivät halliin. Eno nosti heidät vuorotellen korkealle ilmaan niinkuin aina oli tehnyt.

Iloisilta näyttivät eno että isä. Varmaankin hyviä uutisia ajattelivat lapset. Kun molemmat miehet olivat isuutuneet keitti äitihiiri heille hyvät kahvit. Pannukakkujakin oli jäänyt vielä jäljelle. Siinä kahvia juoden alkoivat kertoa mitä uutisia heillä oli kerrottavana.Isähiiri aloitti sanomalla että hiekkaa oli tullut vielä lisää mutta olivat saaneet katon sisältä tehdyksi niin että hiekka ei päässyt enää tupaan. Näin voisivat aloittaa jo sisällä työt. Tuo oli hyvä uutinen. Jörrieno oli piirtänyt monia päiviä suunnitelmiaan paperille. Nyt voisivat aloittaa sen mukaan rakentamisen. Jokainen tahtoi nähdä piirustukset mutta siihen ei eno suostunut. Hän tahtoi yllättää hiiriperheen täydellisesti. Isähiiri ei myöskään saisi nähdä kaikkea,vaikka näin alkuvaiheessa saikin olla apuna. Tuona iltana jokainen meni nukkumaan iloisella mielellä,olivathan saaneet vain hyviä uutisia.

Simin ja Samin lähtiessä kouluun,olivat vielä pihalla kun kuulivat varastosta ääniä. Pikaiseti juoksivat katsomaan mitä tuo äani olisi. He raottivat ovea ja ihmeekseen näkivät Jörrienon. Hänellä oli kirves kädessä. Eno kertoi unohtaneensa sen aamulla ja oli tullut hakemaan sillä ilman tuota työkalua ei töistä tulisi mitään.Hän oli pyörällä joten matka taittuisi häneltä nopeasti. Ensin menisi lopettelemaan kesken jäänyttä työtään jonka jäkeen menisi kylälle hoitelemaan asioita. Isähiiri voisi ottaa pyörän illalla,hän voisi kävellä kotiin.Vai illalla,ajattelivat Simi ja Sami nauraen. He kyllä tiesivät minne eno menisi. Koulumatkalla he vielä nauroivat tuota enon ilta kävelyä. Tänään menivät toista tietä kouluun. Tämä tie pitäisi olla lyhempi kuin mitä olivat aina käyttäneet. Eivät olleet kävelleet kauvankaan kun heidän eteensä avautui kaunis näkymä. Toisella puolella kylää oli korkeat kalliot.Noista eivät olleet tietäneet mitään. Samalla päättivät tulla seuraavana vapaapäivänä noille kallioille. Ottaisivat eväät mukaan.Ihanaa kiipeillä korkealle lähelle taivaan sineä ja pilviä. Näin Simin runoillessa oli kuitenkin jatkettava matkaa kouluun.Viikko meni odottaen tuota päivää.

Vihdoinkin tuo päivä tuli,riemulla ei ollut rajoja. Äitihiiri ihmetteli lastensa riemua mutta ajatteli tuon vain johtuvan koulusta joka oli heillä mennyt hyvin. Mitään ei hänelle kerrottu. Turhaan vain äiti huolestuisi. Näin ajattelivat molemmat ja jättivät kertomatta seikkailustaan jonka aikoivat toteuttaa. Sanoivat vain menevänsä ulos leikkimään mutta olisi kivaa jos äiti kuitenkin laittaisi heille muutaman voileivän,sillä leikkiessä tulee aina nälkä. Tietenkin äiti valmisti heille hyvät voileivät,myös saivat mehua ja olipa jopa hedelmäkin mukana. Niin oli kaikki valmista. Iloisina lähtivät matkaan kohti kallioita. Kokonaisen pävän he kiipesivät kallioilla nauttien kauniista näköalasta joka avautui heidän edessään. Sieltä korkealta voi nähdä kauvas,aivan suurelle järvelle asti jossa näkyi veneiliöitäkin.Voi miten mahtavaa! Vihdoin Simi ja Sami olivat leikkineet tarpeeksi kauvan ja ajattelivat lähteä kotiin. Molemmat olivat unohtaneet syödä voileivät joita äiti oli heille laittanut.Ei auttanut muu kuin yrittää syödä ne vaikka illallinen odottaisikin kotona. Muuten seuraavalla kerralla eivät voisi pyytää eväitä,tuon tiesivät molemmat varmasti. Siinä kävellessään kotia päin ja syödessään eväitään oli molemmilla hyvä mieli että olivat tuon retken toteuttaneet.

Isä oli tullut jo töistä.Tuon he näkivät pyörästä joka oli jätetty rappujen viereen.Entä Jörrieno? Oliko hän jo kotona? Tällä kertaa heitä jännitti vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla kun eno oli ollut siilirouvan luona. Olikohan tämä nyt kertonut heidän käynnistään siellä Siilipojan kotona? Tuon asian saisivat piankin tietää. Tällä kertaa oli Jörri enon katseessa jotakin uutta. Eno katsoi lapsia ilkikurinen pilke silmissään. Kuitenkaan ei sanonut mitään vaan alkoi kertoa kaikkea rakennusta koskevaa asiaa,oveen oli saatava uudet lukot,myös se oli korjattava. Talvi siinä menisi ennekuin kaikki olisi valmista.Tuohon ajatukseen eno lopetti lähtien ulos. Eno lähti viemään pyörän vajalle.Oli miten tahansa Jörrieno ei kuitenkaan paljastanut heitä tuumivat lapset. Enon palattua takaisin keittöön hän jatkoi kesken jäänyttä puhettaan. ”Tuosta talvesta vielä sanoisin että ei mitään hätää, te voitte edelleenkin asua luonani niin kauvan kuin vain haluatte. Minullakin olisi seuraa. Olen kovasti nauttinut tästä ajasta kun olette olleet luonani.” Jörrienon lopettaessa puheensa, ryntäsivät Simi ja Sami enon kaulaan. Hänen saadessa vielä suukotkin poskilleen tuosta kaikesta eno oli aivan liikuttunut. Salaa hän pyyhkäisi silmiään. Lasten riemulla ei ollut rajoja.

”Rauhoittukaapa nyt lapset että pääsemme tästä syömään.” Äitihiiri oli laittanut parastaan joten jokainen kehui ruokaa. ”Kyllä meidän äiti on sellainen hyvä kokki että sellaista ei löydy toista.” Nämä olivat isän sanat jotka olivat tarkoitettu äidille.Hiiriäiti näytti olevan hyvin onnellinen Isän sanoista. Siirryttiin jälkiruokaan,se oli tehty pähkinöistä. Suussa sulavaa, ihanan makuista. Tuon jälkeen vanhemmat joivat vielä kahvit,lasten saadessa suklaa juomat. Tuntui kuin olisi ollut joulu.

Niin paljon hyvää tuona iltana oli äitihiiri valmistanut perheelle. Jokainen oli nauttinut tuosta suuremmoisesta illallisesta. Lapset näyttivät iloaan laulamalla illan lopuksi koulussa oppimansa laulun.Ilta oli mennyt nopeasti,oli taas nukkumaan menon aika. Ennenkuin nukahtivat,pyöri lasten mielessä sama ajatus. Voisivatpa viettää kevään, ehkä vielä osan kesääkin Jörrienon kotona.Molemmat olivat niin väsyneitä etteivät jaksaneet tuona iltana mennä kylpyyn. Aamulla olisi sen vuoksi aikainen herätys.Aamulla aikaisin he kuulivat jo kylpyveden solinan.Äiti siellä oli laittamassa kylpyä valmiiksi. Kylpy oli aina hauskaa vaikka tuona aamuna heillä ei ollutkaan aikaa leikkiä vedellä. Kouluun oli jo kiire. Koulumatkalla kertoivat toisilleen mitä kaikkea olivat ajatelleet. Heilläkin oli mielessä ollut heidän pienen kotinsa asiat. Yksi suuri toivomus heillä molemmilla oli aivan sama. Molemmat toivoivat samanlaista kylpyhuonetta kuin enon kotona. Sellainen olisi todellakin ihana olla.

Koulussa hetkeksi kaikki muut asiat unohtuivat.Heillä alkoivat jälleen koulujuhlaa varten harjoitukset. Edellisenä iltana paloi lamppu kauvan keittiössä. Vahemmat valvoivat Jörrienon kanssa suunnitellen heidän kotiaan. Mitä tahansa eno alkoi tehdä hän suunnitteli kaiken hyvin tarkkaan, tulos oli myös sen mukaista. Koulussa kaikki oli mennyt hyvin.Heillä oli ollut myös kokeita joiden tulokset tulisivat joulutodistukseen. Tuoksi päiväksi heillä ei ollut mitää suunnitelmia. Mennessään keittiöön jonne he aina menivät tultuaan kotiin koulusta oli äiti siellä kutomassa. Hiiriäiti oli kutonut useita päiviä saadakseen uudet villatakit valmiiksi lapsille joulujuhlaan. Melkein olivatkin jo valmiit, vielä pientä viimeistelyä vain. Tuon päivän Simi ja Sami lukivat huoneissaan kokeita varten joita olikin tulossa monia. He tahtoivat saada hyvät numerot todistukseen joten oli luettava paljon. Tuona iltana eivät malttaneet viettää iltaa edes vanhempien kanssa vaan jatkoivat lukujaan. Tuo asia hämmästytti vanhempia ja enoa.

Aamulla lapset heräsivät aikaisin. Talossa oli hiljaista. Tultuaan alakertaan he huomasivat ettei hallin naulakossa ollut enon ja isän takkia.Lähteneet olivat jo työhön. Hiiriäiti oli yksin keittiössä. Pöydälle oli katettu heitä varten puurolautaset. Hellalla padassa tuoksui aamupuuro. Tuo antoi voimaa lapsille koulutielle lähteville. Molemmat söivät puuron nopeasti, heillä oli kiire. Lapset olivat ottaneet aamulla aikaa enemmän noustakseen vuoteesta. Voileivätkin melkein unohtuivat. Tiellä he alkoivat juosta kouluun,aikaa oli vähän. Koulun kello soisi pian.Simi ja Sami olivat iloisia tuona aamuna. Heillä oli ollut hauskaa viime päivinä. Hauskoja retkiä olivat tehneet.Viimeksi tuona aamuna näkivät äidin hymyilevän onnellista hymyä. Tuosta hymystä tuli heille onnellinen olo. Äiti heille oli kaikkein tärkein ja rakkain. Kouluun ei ollut pitkä matka joten ei kestänyt kauvan kun tulivat koulun portille. He olivat jo nähneet kauvempaa Siilirouvan ja hänen poikansa seisovan portin luona. Tuo oli heille molemmille iloinen yllätys. Näytti aivan siltä kuin olisivat odottaneet jotakin, mutta mitä? Lähemmäksi tultaessa molemmat vilkuttivat heille, tervehtien iloisesti. Tuohon tervehdykseen vastasivat molemmat. Kun he olivat tulleet heidän luokse, ensi sanoiksi Simi kiitti Siilirouvaa viimeisestä. Tuo sana kaikesta, tuli myös sanotuksi hän huomasi Siilirouvan ymmärtäneen mitä hän oli tuolla sanalla tarkoittanut.

Tuolla hetkellä kello soi ja heidän oli kiirehdittävä luokkaan. He ehtivät vielä nähdä mihin luokkaan Siilipoika meni.Hän oli uusin oppilas koulussa.Miten hauskaa ajatteli Simi. Kuitenkin Siilipoika oli ylemmällä luokalla kuin Simi ja Sami. Tuo ei haittaisi,voisivathan aina välitunnilla jutella keskenään. Siilipojan tulo kouluun uutena oppilaana sai Simin muistelemaan heidän ensimmäistä aamua uudessa koulussa. Heitä molempia oli kovin jännittänyt tullessaan koulun portille. Heistä oli tuntunut silloin kuin kaikki olisivat tuijottaneet heitä. Koulun piha oli ollut silloin täynnä meluavia lapsia. Toiset heistä leikkivät, toiset taas vain seisoskelivat ryhmissä juitellen. Kuitenkin olivat tunteneet mielenkiinnon kohdistuneen heitä kohtaan, uusiin oppilaisiin. Molemmat tunsivat itsensä kiusaantuneeksi moisesta huomiosta. Hän muisti myös pojan joka tuli tervehtimään. Tuota tervehdysta muutkin seurasivat,n iin oli ensi jännitys heiltä kadonnut. Koulun kello oli silloin soinut. Uusina oppilaina eivät tienneet mihin kuuluisivat. Onneksi tuli opettaja joka ohjasi heidät oikeaan luokkaan näyttäen samalla heille myös oikeat istumapaikat. Miltä mahtoikaan tuntua Siilipojalta ensimmäinen aamu uudessa koulussa?

Simi ihmetteli itseään miksi niin paljon ajatteli Siilipoikaa? Päivä kului nopeasti sillä heillä oli monia aineita joista oli kokeita. Näiden jälkeen tulisi paljon harjoituksia joulujuhlaa varten. Tultuaan kotiin tuona päivänä heillä oli paljon kertomista koulussa tapahtuneista asioista. Milloin Simi mainitsi siilipojasta hän katsoi Jörrienoa hyvin tarkkaan. Hän huomasikin pienen muutoksen enon kasvoilla mutta vain hetken. Tuota ei voinut huomata kukaan muu kuin Simi. Hän oli hyvin tarkka tyttö. Lapset taas puolestaan kuuntelivat mielenkiinnolla aikuisten kertomia asioita. Jörrieno kertoikin tällä kertaa melko tarkkaan korjaustöistä. Paljon olikin tuona päivänä ollut tapahtumia. Äitikin alkoi kertomaan olleensa kylällä ensikerran. Hän tahtoi tutustua kylän asukkaisiin. Asukkaat olivat olleet hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Esimerkiksi tuossa naapurissa oli kuultu heidän tapauksesta. Olivat heti ajatelleet joukolla tulla auttamaan heitä rakentamisessa jos vain apua pyydettäisiin. Tähän asti ei vielä tuota apua tarvittu. Ensin oli saatava kaikki suunnitelmat valmiiksi. Jörrienolla oli piirustukset talosta melkein valmiina joten ei menisi montakaan päivää kun voisivat alkaa täydellä teholla rakentaa. Silloin tarvittaisiin työväkeä. Jokainen oli tyytyväisellä mielellä.

Seuraavina päivinä jokaisella oli omat kiireet. Miehillä oli rakennushommat, äiti piti huolta ruuasta ja kodin hoidosta.Lapsilla oli tarpeeksi koulutehtäviä.Leikkeihin ei ollut aikaa.Joulu alkoi lähestyä.Oli vain muutama viikko jäljellä.Silloin tapahtui aivan odottamatonta. Simi ja Sami olivat tuona päivänä tulossa koulusta kun naapurin isäntä tuli heitä vastaan.Hän näytti hyvin huolestuneelta. Päästyään heidän luokseen kertoi hän nopeasti asian. Heidän isä oli loukannut jalkansa.Hänet oli viety heti sairaalaan. Siellä hän oli tällä hetkellä. Tuo onnettomuus tapahtui rakennuksella, muuta ei isäntä tietänyt kertoa. Simi ja Sami kiirehtivät kotiin. Äiti oli heitä portailla vastassa. Hänen kasvonsa olivat hyvin kalpeat. Kun hänelle tultiin tuosta kertomaan ei hän tahtonut uskoa tuota tapahtumaa todeksi. Kuin unessa hän kiirehti sairaalaan jonne isähiiri oli viety. Hänelle tehtiin tutkimuksia. Tuon ajan oli hiiriäiti oli odottanut saadakseen kuulla tulokset. Hänelle kerrottiin isän jalan olevan poikki. Jalka laitetaan kipsiin jonka jälkeen hän voisi lähteä kotiin. Tuo asia toi vähän iloa tuohon synkkään päivään. Isä pääsi kotiin! He pitäisivät hyvää huolta isästä.Niin hän parantuisi nopeasti tuumivat lapset. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta rauhoitti äiti lapsia. Tänään heillä ei olisi yhteistä illallista sen vuoksi saivat lapsetkin vain voileipiä.

Äitihiiren oli kiirehdittävä sairaalaan.Lapset jäivät odottamaan kunnes vanhemmat tulisivat kotiin. Heidän ei tarvinnut olla kauvan kahden sillä Jörrieno tuli kotiin pian tuon jälkeen kun äiti oli lähtenyt. Tosin hän ei voinut olla kauvan kotona, hän lähtisi noutamaan isää ja äitiä sairaalasta. Eno meni hakemaan autoa varastosta. Pian Simi ja Sami näkivät enon ajavan hurjaa vauhtia tielle jonne auto katosi mutkan taa. Lapset eivät osanneet muuta kuin jäädä odottamaan. Aikaa ei mennyt kauvan kun he näkivät auton ajavan pihaan. Lapset juoksivat ulos heitä vastaan. Hiiriäidin tulo rauhoitti. He saivat kuulla ettei kaikki ollutkaan käynyt niin pahasti kuin ensin luulivat. Muutamien viikkojen lepo, tuon jälkeen olisi kaikki taas ohi. Jouluksi olisi Isä hiiri entisensä. Jouluiloa koko perheelle olisi silloin. Joulu tulisikin pian. Kaikilla touhua aivan tarpeeksi. Isähiirtä harmitti tämä tapaus.Kuinka hän olikaan ollut noin varomaton tuolla telineellä joka oli kaatunut. Tässä nyt oltiin avuttomana tuolissa. Mutta eihän harmitteleminen auttanut ketään. Tuolista käsin voi hän joitakin asioita hoidella. Näin tuumaili Isähiiri. Simiä ja Samia ei tuo asia suinkaan vaivannut päinvastoin. Lapset olivat iloisia kun isä oli nyt kotona.Ehkä olisi nyt aikaa pelata pelejä yhdessä.Äidilläkin oli nyt seuraa päivisin.Isä vietiin olohuoneeseen siellä hänellä olisi muvavinta oleskella.Äitihiiri lähti tuon jälkeen keittiöön keittelemään kahvia ja lapsille hän lupasi kuumaa ihanaa suklaajuomaa. Olihan tänään ollut monien tapahtumien päivä.

Isä makasi sohvalla hieman kalpeana mutta hymyillen nähdessään lastensa huolestuneet kasvot. ”Ei tässä mitään hätää nyt ole. Harmittaa vain kun jäi työt kesken. Onhan tuo hyvä kun on hyviä naapureita jotka haluavat tulla auttamaan. Nyt sitä apua tarvitaankin.” Näin sanoen hän sulki silmät. Lapset totesivat isän nukahtaneen. Isä oli saanut lääkettä kipua vastaan siksi hän nukahti noin pian. Sami ja Simi hiipivät hiljaa pois huoneesta. He menivät kylpyyn minkä jälkeen olisi heillä vielä paljon lukemista.He kuulivat äidin ja enon keskustelevan keittiössä.Myös kuulivat kun ovelle koputetiin. Jörrieno meni avaamaan oven. Siellä illan pimeydessä seisoi sama mies joka oli tullut kertomaan heille uutiset onnettomuudesta. Mies kertoi tulevansa töihin, ottaisi nyt isän paikan. Kuulemma toisetkin naapurit olivat valmiina seuraavana aamuna tulemaan rakennukselle. Tämä oli nyt sellaista naapurin rakkautta jota tarvittaisiin elämässä. Eno sekä äiti olivat iloisesti yllättyneitä. Kiitollisuudella ottivat avun vastaan.Kaiken tuon kerrottuaan mies lähti pois. Tuo oli iloinen uutinen.Äiti hiiri lähti olohuoneeseen kertoakseen isälle heidän saavan apua rakennukselle. Mutta tultuaan ovelle näki isän nukkuvan. Ehtiihän tuon vielä kertoa ajatteli hän palattuaan keittiöön.

Seuraavana päivänä jatkuivat työt kuin ei mitään olisi tapahtunut. Jokainen rakennuksella teki parhaansa enon antaessa ohjeita. Eno oli vienyt työmiehille Äitihiiren keittämää vihannes keittoa. Tuon lisäksi oli vielä omaa leipomaa leipää. Tuo leipä oli leivottu noista jyvistä joita he olivat syksyllä keränneet. Leipä oli onnistunut hyvin ja maistui jokaiselle. Tämä kaikki antoi enemmän puhtia työhön. Iloisina jatkettiin taas työtä.Myöhemmin kaikki saivat vielä pullakahvit. Sellaista huolen pitoa ei kukaan ollut odottanut. Aamulla aamiaisen jälkeen olivat lapsetkin lähteneet kouluun iloisella mielellä. Hyvässä hoidossa isä paranisi. Kaikki olisi silloin taas ennallaan. Joulun aika toisi monenlaista iloa tullessaan. Silloin heillä olisi myös pitkä joululoma. Lunta vain saisi tulla. Lumileikit odottaisivat silloin ulkona.

Viikot kuluivat. Isähiiren jalka parantui ja kipsi poistettiin juuri ennen joulujuhlaa. Tuo oli kaikkein paras joululahja heille ajattelivat Simi ja Sami onnellisena. Kolme päivää oli vielä jäljellä joulujuhlaan. Silloin saisivat todistukset, molempia jännitti. Minkälaiset arvosanat saisivatkaan? Vanhempien huoneesa paloi valo myöhään yöhön. Siellä hiiriäiti ompeli Simille mekkoa joulujuhlaa varten. Samille oli hän jo saanut valmiiksi paidan ja housut. Myös uusi takki oli valmistunut kaikkien muiden töiden ohella. Nämä vaatteet olisivat yllätys molemmille. Lapset olivat olleet hyvin kilttejä siksi äiti tahtoi yllättää heidät. Illalla lapset olivat menneet aikaisin nukkumaan.

Seuraava aamu oli aurinkoinen,mutta kylmä tuuli puhalsi niin ettei lastenkaan mieli tehnyt mennä ulos. Vanhemmat olivat toivoneet että olisivat voineet muuttaa kotiin jouluksi. Mutta töitä olisi vielä paljon ennenkuin koti olisi valmis. Sami ja Simi olivat laittaneet kellon soimaan etteivä nukkuisi liian myöhään. Tuona aamuna eivät halunneet olla myöhässä. Molemmilla oli huoli mitä laittaisivat päälleen kun toisilla lapsilla olisi varmaankin hienot juhlapuvut. Alakerrassa soi Enon herätys kello. Samalla hetkellä tuli äiti heidän huoneeseen kantaen vaatteita. Hän ojensi Simille uuden takin ja housut jotka oli ommellut. Simi oli aivan sanaton. Hän katsoi saamiaan vaatteita. Hän tunsi itsensä maailman rikkaimmaksi pojaksi. Heti hän laittoikin ne päälleen. Kylläpä ne sopivatkin hyvin hänelle. Sami oli niin yllättynyt ettei voinut sanoa ensin mitään. Mutta hetken kuluttua meni hän äidin luokse , kietoi kädet äidin kaulaan kiittäen kaikesta. Sami ymmärsi kuinka paljon vaivaa ja aikaa oli mennyt äidiltä tuossa työssä. Sami katseli itseään peilistä ja oli tyytyväinen näkemäänsä. Simi oli ollut hiljaa koko tuon ajan vain ihasteli veljeään.

”Nyt on Simin vuoro.”Sanoi äiti, ojentaen Simille ompelemansa vaaleanpunaisen mekon. Tuo oli kaunein mitä Simi olisi koskaan voinut uneksia. Kiireesti hän pukeutui siihen ja mikä muutos tapahtuikaan. Hän tunsi tuona hetkenä itsensä prinseksaksi. Puku oli ommeltu jostakin kahisevasta materiaalista, jotakin silkkiä tuo olikin. Mistä olikaan äiti tuon löytänyt? Mekossa oli valkoisia rusetteja, kaulus oli myös valkoista pitsiä.” Ihanaa,Ihanaa.” huudahteli Simi pyörien ympäri huonetta. Sami lähti kiireesti näyttämään isälle ja Jörrienolle uutta asuaan. Molemmat ihastelivat sanoen” Oletpa nyt komea mies,varmaankin koulussa kaikki tytöt ihastuvat.” Simin astuessa keittiöön huudahtivat miehet yhtä aikaa. ” Ompa tytöstä tullut oikea prinsessa!” Nuo sanat saivat Simin tuntemaan itsensä maailman onnellisimmaksi tytöksi. Simi ja Sami olivat hämmentyneet heihin kohdistuneesta huomiosta. Tuosta johtuikin etteivät olleet heti huomanneet kuinka pöytä oli katettu kauniiksi.Pitsiliinalla paloi kauniit kynttilät. Keskellä oli kauniisti koristeltu täytekakku. Tuon kakun valmisti hiiriäiti yöllä heidän nukkuessaan. Heidän äiti oli korvaamaton, näin molemmat ajattelivat. Keittiössä oli oikeaa joulutunnelmaa. Ennenkuin aloittivat aamiaisen Isä että Jörrieno kehuivat vielä kerran lapsia. Jörrieno huudahti ”Oletpa todellakin komea nuori mies,Sami!” Tuo sana ’mies’ sai hänet tuntemaan itsensä hyvin tärkeäksi. Isähiiri taas kääntyi Simin puoleen.”Oletpa sinä kaunis tyttö. Olet kasvanut paljon viime aikoina.” Molemmat lapset olivat iloisia vanhempien sanoista.

Vielä oli aikaa ennenkuin koulujuhla alkaisi. Kuitenkin Jörrieno lähti ulos hakemaan auton valmiiksi portin eteen.Sillä menisivät komeasti ajaen koulun juhlaan. Kun he saapuivat koulun portille saivat he osaksi kaikkien katseet. Eihän tuollaista autoa useinkaan nähty joten jokainen oli kiinnostunut siitä. Joulujuhla oli mennyt iloisissa merkeissä. Oppilaat olivat tehneet parhaansa.Opettajat että vanhemmat olivat tyytyväisiä.Juhlan jälkeen jäivät hetkeksi keskustelemaan oppilaiden leikkiessä pihalla. Pian oli aika lähteä kotiin. Hiiriperhe ajoi autolla toisten kävellessä ja ihastellessa auton menoa. Simi ja Sami iloitsivat tulevasta pitkästä joululomasta. Tuona talvena tulikin paljon lunta.Juhlan jälkeisenä aamuna oli maa peittynyt paksuun lumeen. Lasten herätessä tuona aamuna ja nähdessään valkoiset lumikinokset ei riemulla ollut rajoja.Eivät melkein maltaneet syödä aamiaista.Simi ja Sami leikkivätkin koko päivän lumessa. Naapurin lapsetkin tulivat mukaan. Lumella leikkien ja lasketellen mäkiä joululoma meni nopeasti. Ennenkuin huomasikaan loma oli jo ohi.

Hiiriäidin ja Isähiiren talvi ei ollut samanlainen kuin aikaisemmat.Äidin aika meni suurimmaksi osaksi isää hoidellessa. Isälle aika kävi myös pitkäksi kun ei voinut tehdä mitään tuon jalan kanssa. Jörri eno oli kaikki päivät työmaalla eli rakennuksella yrittäen saada sisaren perheelle kodin valmiiksi. Mutta työ ei mennytkään niin nopeasti kuin hän oli suunnitellut. Naapurit olivat tulleet auttamaan mutta välillä heidänkin täytyi mennä hoitelemaan asioitaan.Joten useita päiviä oli hänen täytynyt olla yksin. Yhdestä asiasta hän kuitenkin oli varma, seuraavana keväänä olisi hiiriperheellä kaunis uusi koti valmis. Talviloma lapsille oli aina parhainta aikaa. Loman jälkeenkin heillä oli mielessä tuo aina odotettu joulu. Nyt olikin joulu ollut aivan erillainen kuin aikaisemmin. Olivathan he nyt viettäneet sen Jörri enon kotona. Tuota jouluiltaa eivät unohtaisi koskaan. Illalla heillä oli ollut joulu ateria jonka äiti oli valmistanut jo useampia päiviä. Sellaista eivät olleet vielä saaneetkaan kokea. Ruokailun jälkeen jokainen meni nukkumaan ensin toivottaen toisilleen hyvää yötä.

Simi ja Sami nukkuivat jo kun ovelle koputettiin.Simi kuuli ensin tuon koputuksen. Hän meni katsomaan. Suureksi yllätykseksi oven takana seisoi joulupukki! Hän oli hyvin komea.Vaatteetkin olivat joulupukilla tehty oikeasta sametista.Sellaista eivät vielä koskaan olleet nähneet. Samikin oli tullut kuullessaan ääniä. Hän oli yhtä yllättynyt kuin siskokin. Joulupukilla oli ollut suuri säkillinen joululahjoja. Lahjat oli kääritty kauniisiin joulupapereihin. Myös ne oli sidottu silkkinauhoilla. Pukki oli jättänyt säkin heille ja toivotettuaan kaikille hyvää joulua oli joulupukki kadonnut niin nopeasti etteivät huomanneet minne pukki oli mennyt. Lapset juoksivat vielä ikkunaan mutta eivät nähneet mitään. Vanhemmat olivat tulleet myös yläkertaan kuullessaan ääniä. Kaikki yhdessä avasivat paketteja. Lahjat olivat kauniita. Ihaillen niitä unohtivat ajan kulun. Yö oli melkein lopullaan. Aamu alkoi jo sarastaa ennenkuin hiiriperhe meni nukkumaan.Seuraava päivä meni nopeasti leikkien uusilla tavaroilla mitä joulupukki oli tuonut. Hiiriäidille pukki oli tuonut merkillisen talouskoneen,Isä Hiiri oli saanut uuden sahan.Molemmat lapset saivat luistimet. Niitä oli tullut kokeiltua monta kertaa talven aikana pihalle tehdyllä luistinradalla. Joelle Simi ja Sami eivät uskaltaneet mennä. Jörrienoakin joulupukki oli muistanut. Hän sai kauniin ja lämpimän villapaidan. Äitihiiri oli kutonut jokaiselle villapaidat pitkinä talven iltoina. Pukki oli löytänyt ne ja tuonut tullessaan. Seuraavana päivänä tuo uusi villapaita oli enon yllä. Eno hymyili iloisena lahjastaan. Tuon joulun ilon oli Jörrieno antanut heille, joulun jota he eivät koskaan unohtaisi.

Tuo talvi meni jokaisella nopeasti.Jörrieno oli tehnyt kovasti työtä koko talven ja talo alkoi olla valmis. Isähiiri oli parantunut tehden kotona olevia töitä. Viimeisten viikkojen aikana ei Isähiirikään saanut mennä rakennukselle. Eno tahtoi yllättää heidät.Lapset kävivät koulua jonka jälkeen lukivat läksyjä. Kevät puolella oli paljon kokeita joten aikaa leikkimiseen oli hyvin vähän. Äitihiiri askarteli kotona keittäen, siivoten ja pitäen hyvää huolta perheestään. Näin oli kulunut talvi ja oli tultu kevääseen. Kevät juhla oli pian edessä. Näytelmä harjoituksia oli usein.Eräänä päivänä ne olivat menneet erittäin hyvin. Olivat saaneet jopa kehuja opettajalta joten Simi ja Sami olivat hyvällä tuulella tullessaan kotiin. Eivät tietäneet että pian heillä olisi vielä enemmän syytä iloita. Tuona keväisenä päivänä tapahtui tuo ihme. Jörri eno istui hyvin arvokkaan näköisenä tuolillaan. Hiiri äitikin yritti samoin mutta hänelle tuotti vaikeutta. Hän oli aivan liian iloinen,myös onnellinen asiasta jonka oli kuullut ennenkuin lapset tulivat kotiin.Nyt olisi enon vuoro puhua lapsille.Samalla äiti pyysi ettei Simi huutaisi niin lujaa kuin aina.Simi lupasi olla huutamatta vaikka mitä asia koskisi.Isä hiiri oli ollut hiljaa mutta nyt hän pyysi Jörri enoa kertomaan lapsille asian. Eno rykäisi pari kertaa alkaessaan puhua.Lapset eivät ensin saaneet oikein selvää mistä oli kysymys mutta vihdoin selvisi heille että heidän koti on nyt tullut valmiiksi ja he voisivat muuttaa kotiin. Simin teki mieli huutaa ilosta mutta muisti äidille antamansa lupauksen tuo onnistuikin häneltä. Mutta kuitenkaan eivät voineet olla näyttämättä iloaan vaan juoksivat vuorotellen jokaisen syliin jakamaan suukkosia. Samikin unohti hetkeksi arvokkuutensa riemuiten mukana. Vaikka olikin ollut ihanaa aikaa asua Jörrienon kotona oli myös onnellista mennä omaan kotiin. Millainen olikaan tullut heidän kodistaan arvailivat lapset.

Seuraavana aamuna joutuivat Simi ja Sami lähtemään kouluun aikaisemmin kuin tavallisesti. Aamu oli kaunis mutta nyt näytti kuitenkin pilviä kerääntyvän taivaalle. Toivottavasti ei sataisi koska heillä olisi muuttoa tuona päivänä. Kouluun kuitenkin oli mentävä tuonakin päivänä. Ehkä pääsisivät aikaisemmin kotiin kun kertoisivat heidän muutosta ajattelivat lapset. Tuo tapahtuikin. Ensimmäisellä välitunnilla Simi ja Sami menivät rohkeasti opettajan luo kertoen asiasta. Opettaja antoi Heille heti luvan mennä aikaisemmin kotiin, heidän olisi vain tehtävä vielä kerran pieni osa näytelmästä.Tuon lupasivat.Kaikki menikin tavallista paremmin ja he olivat valmiit menemään kotiin.Tuon he tekivätkin sellaisella ryminällä juosten sisälle että olivat kaatua toistensa jalkoihin.Jokainen istui pöydän äärellä iloisesti hymyillen. Olihan heillä nyt syytä iloita. Vihdoinkin niin monien kuukausien jälkeen saivat nähdä oman kodin. Äiti hiirelle tämä kotiin muutto oli kaikkein suurin asia. Vaikka veljen koti olikin ollut tämän ajan hyvin kotoinen oli hänen mielessään aina ollut tuo pieni mökki kuusen juurella.

34

Äidin kasvot aivan loistivat tänään, ei vaan ilosta myös jännityksestä.Oli varmaankin suuri yllätys odottamassa heitä kaikkia. Näin ajatteli äitihiiri itsekseen muille kertomatta. Äitikään ei ollut nähnyt kotiaan tuon rakentamisen aikana. Äitihiirellä oli ollut paljon työtä hoitaessaan enon suurta taloa. Isän loukattua jalkansa työtä oli vielä enemmän. Kylällä äiti kävi vainostoksilla. Kylän kaupassa pohdittiin kylän tapahtumia ja nuo uutiset hän kertoikin aina isälle kotiin tultuaan. Isähiiri kuuntelikin hyvin tarkkaan kuulumiset. Vihdoinkin he voisivat muuttaa. Lapset olivat jo kotona joten he voisivatkin lähteä viemään ensimmäisiä tavaroita kotiin.Jokainen oli syönyt ja juonut tarpeeksi joten valmiina olivat lähtöön. Äitihiiri oli pakannut edellisenä päivänä valmiiksi tärkeimmät tavarat.Isä meni hakemaan kärrit naapurista. Naapurin isäntä oli iloinen saadessaan jotenkin auttaa. Nuo kärrit heillä nyt olivat suurena apuna. Pian olikin kärrit pakattu täyteen joten matka saattoi alkaa. Simi ja Sami pyysivät vielä kerran mennä katsomaan huoneitaan etteivät olleet mitään unohtaneet. Molemmat juoksivat yläkertaan. Niin olivat tehneet monia kertoja. Molemmat avasivat huoneensaoven. Ikävän tunne oli molemmilla nähdessään huoneen joka oli ollut kauvan heille hyvin rakas. Niissä oli vietetty monia muistorikkaita hetkiä.

Enon kodissa vietettyä aikaa he eivät koskaan unohtaisi.Kun he laskeutuivat alakertaan missä vanhemmat ja eno odottivat, tunsivat molemmat suurta ikävää jättää eno yksin. Eno oli aina ollut iloinen kun he olivat olleet hänen kodissaan.Pihalla odottivat kärryt valmiina.Jörrieno toisi autollaan pienempiä tavaroita. Hän pistäytyisi ensin kylällä mutta tulisi pian heidän jälkeensä.Hiiriäiti tarkkaili matkalla ettei mitään putoaisi. Niin matka jatkui kotiin asti. Mitä eivät tietäneet oli eno jo aikaisemmin tullut mökille lämmittämään kodin lämpöiseksi.Vaikka olikin jo kevät oli vielä melko viileää. Matkaa tehtiin hiljaisuudessa. Lapsetkin malttoivat olla hiljaa. Jokaista jännitti nähdä uusi koti millaiseksi oli tullut. Vihdoinkin näkivät tutun kotikuusen jonka juurella oli ollut aikaisemmin heidän pieni koti.Mökkiä ei ollut, sen tilalla oli nyt suuri hieno talo! Olipa tosiaankin suuri yllätys kaikille. Oliko tuo hieno talo nyt heidän? Talo oli kuin palatsi siihen verrattuna mitä heidän koti oli ennen ollut. Hämmästellen jatkettiin matkaa talon ovelle joka nyt oli heidän kotinsa.Samalla hetkellä kuulivat auton äänen. Jörrieno sieltä ajoi kovaa vauhtia pihalle. Eno toivotti heidät tervetulleeksi hymyillen leveää hymyä.

Vihdoin oli tullut aika hänelle näyttää talo jonka oli suunnitellut. Talo olikin vienyt paljon aikaa. Monia kuukausia oli sitä rakennettu. Vaikeuksiakin oli ollut mutta ne oli voitettu. Vanhemmat kiittelivät Jörrienoa kaikesta mitä hän oltehnyt heille. Astuttuaan sisälle oli yllätys vielä suurempi. Ensin tultiin isoon halliin jossa oli naulakot jokaiselle. Jokainen laittoi takkinsa naulakkoon. Eno johdatti heidät tuon jälkeen keittiöön. Äitihiiri oli pyörtyä tuon kaiken nähdessään. Ellei isä ollut siinä lähellä olisi äiti varmaankin kaatunut lattialle, niin päästä huippasi. Keittiö oli aina ollut äidille kiinnostuksen kohde.Kauvan seisoi hän ovella yllättyneenä katsellen ympärilleen. Keittiö oli suurempi kuin veljellä. Kaappeja joka puolella ylhäällä ja alhaalla pitkin seiniä. Paljon oli myös päytätilaa jossa voi helposti tehdä askareita. Kaikissa kaapeissa olivat kauniit kädenpitimet joiden avulla oli helppoa avata kaappeja ja laatikoita auki. Hella oli myös uusi. Vanha hella oli viety pois.Huonekalut oli kokonaan uusittu. Keinutuoli oli vielä sama. Se oli kuitenkin maalattu uudelleen ja kiilteli auringon valossa. Valoa tuli suurista ikkunoista joita oli kaikkiaan kolme kappaletta. Keittö oli valoisa ja kaunis. Ilon kyynel silmissään kiitteli hän veljeään syleillen lämpimästi.Veljelle tuo oli kaikki mitä hän vain tarvitsi. Sisko oli tämän kaiken arvoinen.

Keittiöstä he menivät makuuhuoneisiin. Simi ja Sami lähtivät ensin katsomaan huonettaan sillä aikaa kun vanhemmat menivät katsomaan mitä eno halusi näyttää heille. Lapset olivat yllättyneitä kun huoneita ei ollutkaan yksi vaan heillä molemmilla olikin oma huone. Ne olivat aivan vierekkäin. Ensin katsottiin Simin huone. Siinä huoneessa olikin katsomista.Ikkunoissa oli vaaleanpunaiset ohuet verhot. Samallaisesta kankaasta oli myös vuoteen peitto. Silkkityynyjä oli vuoteella useampia. Työpöytä ja tuoli olivat ikkunan edessä. Kirjahylly oli vastapäätä vuodetta siinä näkyi olevan muutama kirjakin. Lattialla oli lämmin matto. Voisi kävellä aivan paljain jaloin tuumi Simi. Hän oli onnellinen kaikesta näkemästään. Nyt menivät molemmat Samin huoneeseen. Tuo huone ei paljonkaan poikennut Simin huoneesta paitsi siinä ei ollut noita samoja värejä. Tuo huone oli maalattu keltaiseksi joka antoi huoneelle valoisan ja suuren vaikutelman. Samanlaiset huonekalut Samilla oli kuin siskollakin. Nyt heillä olisi aikaa katsella vanhempien huonetta kun omat huoneet oli jo nähty.

Mitä mahtoikaan olla äidin ja isän huoneessa? Eno oli heillekkin ostanut uuden suuren vuoteen. Kaikki muukin oli uutta. Tuossa vuoteessa oli ihana peitto joka oli täynnä sydämmen kuvia. Verhot olivat samaa kangasta kuin tuo peitto. Vuodetta molemmin puolin olivat yöpöydät.Ikkunan edessä oli valtavan suuri kirjoituspäytä jota isä oli aina toivonut. Siinä hän voisi nyt tehdä töitään. Tuon upean pöydän eno oli löytänyt sattumalta vanhaintavaran liikkeestä. Siinä oli kauniita kaiverruksia.Isä oli sanaton saadessaan tuollaisen lahjan. Isä meni Jörrienon luokse taputtaen enoa kiitokseksi. Simi tahtoi vielä kerran vilkaista huonettaan. Kun hän meni huneeseen istui vuoteella pieni peikko. Tuo näytti aivan oikealta. Se oli niin veikeän näköinen että hän pyrskähti raikuvaan nauruun. Tuo nauru kuului keittiöön asti. Samia nauratti myös mutta hän lähti nopeasti menemään keittiötä kohti. Simi meni nopeasti vielä vanhempien huoneeseen. Istahti suurelle vuoteelle mistä näkyi ulos, tuttu metsä tie jota olivat niin usein kulkeneet ilahdutti Simin mieltä.

Tuohon tiehen liittyi paljon muistoja. Simi aivan kuin havahtui todellisuuteen. Hänen olisi nyt mentävä toisten luokse. Tullessaan keittiöön juoksi hän Jörrienon kaulaan kiittäen kaikesta. Samikin uskalsi nyt tehdä samoin ja molemmat roikkuivat enon kaulassa niin että olivat kaataa enon tuolineen päivineen. Eno vain nauroi.Hän oli hyvillään lasten ilosta. Eno oli tuon hellyyden ansainnut. Äitihiiri pyysi Simiä ja Samia tulemaan hetkeksi kanssaan. Äiti johdatti heitä käytävän päässä olevalle ovelle tuota ovea eivät molemmat olleet huomanneetkaan. Äiti avasi oven ja mitä näkivätkään?Tuossa heidän edessään oli mitä upein kylpyhuone. Seinät olivat jotakin kiiltävää kiveä joissa oli kukkakuvioita. Myöhemmin he kuulivat noiden olevan kaakeleita. Miten hauskaa,heillä olisi kylpy samalla tavalla kuin enonkin kotona. Simi riemuitsi niin ettei näyttänyt riemulla olevan mitään rajoja. Hän huuteli äidilleen ”Äiti, äiti voimmeko mennä jo kylpyyn?” Tuohon äiti vastasi ”Voitte mennä sen jälkeen kun kaikki työt on tehty.Meillä on purkamatta tavarat ja illallinenkin vielä pitää valmistaa. Siinä voitte myös auttaa.Nopeammin olemme silloin valmiita.” Näin sanoen äiti meni keittiöön jonne miehet olivat tuoneet tavaroita. Hän alkoi järjestellä niitä paikoilleen Simin ja Samin auttaessa. Melko nopeasti kaikki olikin laitettu niille kuuluville paikoille.

Äidin alkaessa valmistaa ruokaa saivat lapset kuitenkin mennä kylpyyn ennen illallistajuosten he menivät kylpyhuoneeseen.Miehet menivät myös ulos jättäen äidin rauhassa valmistamaan ruokaa. Takit täytyi laittaa päälle jotka nyt löytyivätkin hallissa olevasta naulakosta.Ilma oli melko raakaa näin illalla. Kevät oli vasta alullaan. Jörri eno näytteli taloa joka oli tehty todella hyvin.Kattokin oli kokonaan uusittu Katto oli tehty uusista oljista, se oli aivan upea vaikka oli ollut apuvoimiakin siitä huolimatta oli Jörrienon osalle tullut suurin osa työstä.Ulkoseinä olivat vieneet suurimman ajan. Ne olivat tehty luonnonkivestä, tuo työ näkyi! Talo oli kuin kartano. Suuret olivat myös kaikki ikkunat.niiden vuoksi sisällä oli nyt valoisaa. Ulko ovi oli uusi jossa oli kuparinen kolkutin se kiilteli iltaauringossa. Miten kaunis koti hiiriperheellä nyt olikaan. Tästä kiitokset kuuluu Jörrienolle. Miesten tullessa sisälle Äiti oli saanut ruuan juuri valmiiksi. Lapsetkin tulivat keittiöön. Heidän ensimmäinen ruokailu uudessa kodissa. Jokainen meni tuona iltana onnellisena nukkumaan. Enokin nukkui tuon yön heidän luonaan. Äiti oli laittanut enolle vuoteen Samin huoneeseen. Sami sai nukkua tuon yön siskon huoneessa lattialla. Kaikesta huolimatta hän nukkui yön hyvin. Aamulla aikaisin oli herätys.

Heidän oli palattava vielä Jörrienon kotiin. Kaikki olivat päättäneet yhdessä että vasta koulun kevätjuhlan jälkeen he tulisivat kotiin. Koulu oli nyt lähempänä, myös nuo juhlat olivat jo seuraavalla viikolla. Tupaantuliaiset vietettäisiin myös vasta koulujuhlien jälkeen. Tämä suunnitelma tuntui kaikista parhaimmalta ratkaisulta. Lapset eivät ehtineet tulla edes sisälle enon kotiin vaan heidän täytyi mennä suoraan kouluun viimeisiin harjoituksiin ennen juhlaa. Onneksi äiti oli laittanut heille eväät. Näytelmä harjoitukset menivät niin hyvin että saivat kehuja opettajalta. Koulupäivä tuntui heistä molemmista menevän hitaasti. Ohjelmaa oli harjoiteltu monta kertaa. Vanhempien saapuminen kevät juhlaan sai jokaisen oppilaan hermostumaan. Jokainen kyseli itseltään menisikö kaikki hyvin? Kaksi päivää vielä heillä oli aikaa juhlaan.

Seuraava päivä oli vapaata koulusta.

Tuo ilta vietettiin enon kotona iloisissa tunnelmissa. Ruokailun jälkeen jokainen auttoi keittiössä. Pöytä tulikin pian tyhjäksi. He aloittivat pelaamaan. Kaikilla oli hauskaa eivät edes huomanneet ajan kulua. Olikin jo myöhä ennenkuin olivat vuoteissaan. Seuraavana aamuna Simi ja Sami nukkuivat kauvan. He heräsivät äidin kutsuessa heitä alakertaan.Tullessaan keittiöön äiti pyysi heitä molempia avaamaan komeron oven joka oli keittiön nurkassa. ”Katsokaapa komeroon jospa sieltä jotain löytyisi.” Simi ja Sami menivät komeron ovelle ja avasivat sen. Yhtä aikaa kurkistivat sisälle. Mitä siellä oli? Siellä oli uusi kaunis asu Simille. Tällä kertaa ei ollut äidin ompelema vaan Jörrieno oli ostanut sen Simille. Tuo oli tehty keltaisesta silkistä jossa oli pienen pieniä ruusun kukkia. Voi miten ihana,soperteli Simi kyynelten valuessa poskille. Hän meni enon luo kiittämään enoa kun ei voinut enää pidättää itseään vaan alkoi ääneen itkeä. Eno oli aivan hämillään hän ei tiennyt mitä tehdä.Kun Simi meni Jörrienon luo kietoen kädet enon kaulaan yhä nyyhkyttäen kiitteli hän vielä rakasta enoaan kauniista,ihanasta lahjasta. Hän yritti vielä sanoa jotakin mutta kyyneleet valuivat nyt valtoimenaan ja kurkkua kuristi.Simiä ei ollut kukaan nähnyt koskaan niin onnellisena kuin hän oli tuolla hetkellä. Sami odotti siskonsa rauhoittuvan ennenkuin hän otti esille hänelle tarkoitetun silkkipaidan.Sen oli eno myös hänelle ostanut. Myös siihen kuului harmaat housut.Nuo olivat tehty hyvin hienosta kankaasta.Sami kääntyi Jörrienoon päin.kiitti ensin kädestä mutta tuon jälkeen sai tunteet hänetkin valtaan. Samikin meni enon luo kietoen kädet enon kaulaan. Enon silmät kyyneltyivät kun hän näki lasten vilpittömän ilon. Hän tunsi itsensä maailman onnellisimmaksi enoksi.

Hauskakin ilta loppuu. Aika on mennä nukkumaan. Huomenna olisi tuo odotettu kevätjuhla.Lapset olivat kaikki tulleet ajoissa kouluun. Niin oli Sami ja Simikin kiirehtineet aamulla. Aamiaisen söivät niin nopeasti kuin voivat eväät melkein unohtuivat. Opettajat ja oppilaat olivat valmiit ottamaan vanhemmat vastaan. Opettaja tuli kertomaan että vanhemmat alkoivat tulla juhlasaliin. Simin kurkistaessa salin puolelle tuo oli jo puolillaan väkeä. Vielä oli aikaa alkamiseen joten sali varmaankin tulisi täyttymään yleisöstä. Samin katsoessa salin puolelle hän näki vanhemmat äidin ja Isän istuvan Jörrienon vieressä. He istuivat aivan lähellä katsomoa. Samin poskia aivan kuumotti niinjännittynyt hän oli. Koulutiellä oli ollut paljon väkeä. Kaikilla sama matka, koulun kevät juhlaan. Puheen sorinaa ja naurahduksia kuului jo kaukaa tieltä. Iloisissa tunnelmissa eteni joukko kohti koulua. Portilla olivat opettajat vastassa vanhempia toivottaen heidät tervetulleeksi juhlaan. Juuri tuossa oli menossa siilirouva sonnustautuneena ruskeaan asuun. Jokainen piikki oli kiilloittetu ne aivan kiiltelivät aamuauringossa. Siileillä, myös myyrillä oli silmillään aurinko lasit. Heidän silmänsä ei ollut tottunut kirkkaaseen valoon siksi heidän täytyi käyttää laseja. Orava perhe oli veikein kaikista muista. Heillä kaikilla oli keltaiset asut. Ne sopivat hyvin heidän turkkinsa väriin. Lintuperheetkin olivat tulleet juhlaan vaikka eivät olleetkaan samassa koulussa. Heidän luokkajuhla olisi toisena päivänä. Heitä opetti vanha arvokas pöllö joka ei tullut juhlaan. Mieluimmin jäi kotiin lukemaan kirjojaan. Sitä vastoin oli pöllörouva tullut juhlimaan. Tämä huhuili ”Onpahan suuret juhlat tänään, onpa tosiaankin suuret!” Kaikkien vieraiden ollessa salissa juhla voikin alkaa.

71-72-koulujuhla-paras-valmis

Juhla alkoi heinäsirkan soitolla.Hän soitti viulua niin kauniisti että moni sai kyyneleet silmiin. Tuon jälkeen opettaja lausui yleisön tervetulleeksi. Oppilaita hän kiitti ahkeruudesta ja hyvästä käytöksestä jota olivat osoittaneet lukuvuoden aikana. Heinäsirkka soitti vielä toisen sävellyksen joka oli hyvin kaunis.Taitoa viulunsoittoon hänellä oli tuo oli jokaisen myönnettävä.Noin kaunista soittoa eivät monetkaan olleet koskaan kuulleet.Soiton loputtua yleisö alkoi taputtaa niin ettei tahtonut tulla loppua.Noin kaunista soittoa eivät olleet kuulleet.Sali kuitenkin hiljeni vähitellen ja pieni oravan tyttö oli vuorossa.Tyttönen lausui runoja.Hänellä oli hyvin hento ääni joka ei juuri kantautunut salin perälle saakka mutta yleisö oli aivan hiljaa.Lausunnan jälkeen yleisö taputti innokkaasti.Orava tyttö lähti punastellen kulissien taakse.Seuraavaa numeroa oli Simi odottanut hän tiesi naapurin hiiripojan laulavan.Simi oli kuullut pojalla olevan aivan mahtava ääni.Nyt olisi hiiripojan vuoro .Simi valmistautui kuuntelemaan pojan esiintymistä.Poika näytti olevan hyvin jännittynyt.Hän vilkuili sinne päin missä tiesi Simin seisovan.Juuri kun hän oli ojentamassa nuotit opettajalle putosivat ne hänen kädestään lattialle.Nopeasti hiiripoika nosti ne ylös ojentaen opettajalle joka laittoi ne nuottitelineelle. Vihdoin alkoi hiiripoika laulaa.Jokainen kuunteli tuota laulajaa henkeään pidättäen. Tosiaankin pojalla oli ääntä! Tuollaista ääntä eivät koskaan olleet kuulleet.Laulujen loputtua yleisö nousi seisomaan, taputuksista ei tahtonut tulla loppua.Välillä kuului iloisia vihellyksiä. Hiiripoika kumarteli monia kertoja joiden jälkeen katosi verhojen taakse.Juuri siinä kohdassa verhon takana seisoi Simi.

Hän oli liikuttunut pojan laulusta niin että alkoi itkeä. Hän itki yhä kun hiiripoika oli tullut hänen taakseen. Poika seisoi siinä ihmetellen miksi tyttö itki?Kun hän Sitä kysyi soperteli Simi ”En voi mitään että itken.Itken koska sinä lauloit niin kauniisti.” Tuon kuultuaan poika hymyili onnellisena.Tuo tapahtuma ei mennyt ohitse veli Samiltakaan.Tästä hän kiusoitteli siskoaan monet kerrat. Sami punastui tuosta pojan hymystä.Simi oli toivonut jo kauvan tutustua hiiripoikaan.Tuo hiiriperhe oli muuttanut kylästä aivan heidän lähelle asumaan. Kauvan hän oli ihaillut hiiripoikaa, myös tämän hyvää käytöstä.Poika pukeutui myös hyvin tyylikkäästi olematta kuitenkaan ylpeä.Simi oli myös huomannut hiiripojan katselevan itseään välitunneilla. Hänen sydän alkoi lyödä nopeammin ajatellessaan tuota kaikkea.Sami herätti siskonsa haaveilusta kutsumalla hänet pukeutumaan näytelmää varten.Tuona aikana kun lapset pukeutuivat näytelmää varten opttaja puhui vanhemmille.Simille tuli nyt kiire. Hän juoksi kulissien takana olevaan pukuhuoneeseen. Nopeasti hän olikin valmis. Sami seisoi huoneen ovella kiusoitellen siskoaan hymyillen ilkikurisesti.Onneksi kello soi näytelmän alkamista varten joten veljen kiusoittelu jäi kesken.Simin vuoro ei ollut aivan alussa joten hänellä oli aikaa palata ajatuksissa vielä kerran naapuripojan hymyyn.Simiä kutsuttiin näyttämölle ei ollut aikaa haaveiluun. Näytelmä onnistui hyvin.Yleisö taputti innokkaasti.Näytteliöiden oli tultava monta kertaa yleisön eteen kumartamaan. Näytelmään loppui kevät juhla. Vielä laulettiin yhteislauluna laulu keväälle.

Jokaisella oli haikea mieli sillä vasta syksyllä tultaisiin kouluun.Jokainen oli jo lähdössä kun naapurin hiiripoika tuli Simin luokse.”Sinä näyttelit hyvin uskottavasti.Olet hyvä näytteliä.” Simin sydän alkoi takoa hurjaa vauhtia. Simi sai kuitenkin sanotuksi ”Lauloit sinäkin hyvin,pidin laulusta hyvin paljon.” Tuon sanottuaan pojan vanhemmat kutsuivat poikaansa.Silloin Simi kuuli ensikerran pojan nimen, se oli Jolli.Erikoinen nimi ajatteli Simi. Vielä mennessään vanhempiensa luokse poika toivotti hyvää kesälomaa Simille,myös hänen perheelleen.Tuolla pojalla on hyvät tavat.Näin ajatellen meni Simikin vanhempiensa luo.Sami veli oli seurannut kaikkea sivusta mutta kun pääsivät kauvemmaksi koulun alueelta ei malttanut olla enää hiljaa vaan alkoi kiusoitella siskoa.He pitivät sellaista mekastusta yhdessä että isänkin täytyi puuttua asiaan.Tuo rauhoittikin molemmat.Loppumatkan olivatkin aivan hiljaa.Jörrieno oli onneksi mennyt edeltä kotiin ettei tarvinnut kuulla lasten kinastelua.Molemmat olivat jo rauhoittuneet joten kotiin tultua olikin kaikki taas hyvin.Koulujuhlan jäkeen menivät vielä enon kotiin. Siellä nauttivat yhdessä kahvit ja lapsille oli kuuma suklaajuoma täytekakun kanssa jonka Jörrieno oli käynyt noutamassa kylän leipurilta.Kylläpä maistuikin hyvälle. Näin juhlistivat koulun päättäjäiset sillä edessä heillä oli piankin suuret juhlat.Silloin taas herkkuja aivan tarpeeksi asti.Hiiriperheen oli lähdettävä kotiin, uuteen kauniiseen kotiin.Jörrienoa halailtiin ,taputeltiin ja suukoteltiin kiitokseksi kaikesta mitä eno oli heille tehnyt ja antanut.

Vihdoin olivat valmiina lähtöön.Jörrieno toisi vielä joitakin tavaroita heille kotiin joita oli vielä jäänyt.Enolle oli vaikeaa kun siskon perhe lähti.Koti tuntui nyt tyhjältä.Lupasivat tulla käymään usein hänen luonaan.Tuo lohdutti enoa.Hän tiesi myös että hänellä aina olisi paikka siskon kotona milloin vain menisi sinne.Nyt täytyi taas tottua olemaan yksin.Olihan hänellä noita monia harrastuksia jotka veisivät paljon hänen ajastaan. Hiiriperheen tullessa kotiin eivät olisi malttaneet mennä nukkumaan.Heillä olisi niin paljon vielä katselemista uudessa kodissa.Kahden päivän päästä heillä olisi nuo suuret juhlat.Tupaantuliaiset joiden vertaista eivät olleet koskaan kyläläiset nähneet! Paljon olisi työtä ennenkuin kaikki olisi valmista.Aamulla olisi aikainen ylösnousu. Olisi jokaiselle parasta mennä nukkumaan.Lapset menivät iltapesulle jonka aikana äiti valmisteli aamiaista valmiiksi seuraavaa aamua varten.Tuon jälkeen olisi aloitettava työt.Aamulla varhain oli Isähiiri lähtenyt tekemään puita.Lämmintä pitäisi olla kun vieraat tulevat ensi kerran heidän uuteen kotiinsa.Äiti aloitti keittämään aamukahvia.Isäkään ei ollut vielä juonut.Varmasti maistuu kahvi isälle.

Äitihiiri oli hyvin nopea askareissaan.  Tuona aikana kun kahvi valmistui oli hän jo pyöräyttänyt pullataikinan nousemaan.Äiti oli juuri aloittamassa kakun valmistuksen kun lapset tulivat keittiöön.Simi pyysi jos hän voisi tehdä kakun.Tuohon äiti suostui mielellään. Hänellä olisi aivan tarpeeksi tekemistä joten apu olisi tarpeen.Äiti hääräili iloisena uudessa keittiössä.Juuri kun ensimmäiset pullat otettiin pois uunista tuli isä tupaan. Kuuma kahvi oli valmiina hellalla.Simi nouti nopeasti kupin Samin kaataessa kahvin valmiiksi isälle.Isähiiri oli myös iloisella tuulella.Olihan hänen perheellään nyt koti jota kelpaisi katsella.Vaimollakin olisi nyt paljon helpompaa kuin ennen.Lapsetkin kasvoivat joten tilaakin tarvittiin enemmän.Näin mietiskeli Isä itsekseen. Ennenkuin hän alkoi juoda kahvia sieppasi isä äidin syliinsä alkaen pyöriä ympäri huonetta. Äitiä aivan pyörrytti mutta hän vain nauroi kun vihdoin isä laski hänet maahan.Tuon jälkeen isä suuteli äitiä lämpimästi. Sami ja Simi katselivat vanhempiensa iloa. Hiiriperhe oli onnellinen perhe. Yhdessä eläen, toisiaan tukien he saavuttivat tuon onnen.Kaikilla ei ollut sellaista onnea.

77-78-hele-fam-valmis

Keittiössä leijaili kakkujen ja pullan tuoksu.Tuo lisäsi vielä kodikasta tunnelmaa.Simi oli myös tehnyt oman osan keittiössä. Hän oli valmistanut pikkuleivät.Niitä oli vielä liian vähän mutta hänellä oli jo toinen taikina tulossa. Paljon olikin vielä leivottava sillä väkeä tulisi olemaan runsaasti. Seuraaville pikkuleiville Sami antoi muodon.Ne olivat tähtiä ja sydämmiä,kauniita olivat. Hiiriperhe oli leiponut koko päivän.Jokainen oli niin väsynyt että päätettiin ottaa lepoa.Voisivat jatkaa vielä seuraavanakin päivänä.Juuri kun olivat tehneet tuon päätöksen ovelle koputettiin.Isä meni avaamaan oven. Siellä oli postimies kantaen suurta pakettia.Tuon paketin ojensi hän isälle.Samalla tämä kurkisti uteliaana keittiöön ” Teillä on sitten ihana talo.Kyllä teidän nyt kelpaa.” Näin sanoen postimies kääntyi mennäkseen mutta silloin Äitihiiri otti pöydällä olevasta kulhosta muutaman pikkuleivän pistäen nuo miehen käteen.Tämä kiitteli monta kertaa.Ulkona alkoi postimies viheltää iloisesti.Tarvitaan niin vähän tehdä toinen iloiseksi.Kun paketti oli laitettu pöydälle huomasivat vasta silloin sen päällä olevat suuret kirjekuoret.Nuo olisivat varmaankin lasten todistukset jotka lähetettäisiin nykyisin jokaiselle postin kautta.

Simi ja Sami olivat jännittyneitä.Millaiset todistukset he saisivat?Kummatkin kirjeet olivat kirjoitettu vain heidän sukunimellään joten eivät tienneet kumpi oli Simin tai Samin.Lapset ojensivat kirjekuoret isälle joka avasi ne alkaen lukea niitä.Isä oli pitkän aikaa hiljaa joten lapset luulivat saaneensa huonot todistukset.Vihdoin Isä nosti päätään katsoi lapsia ja alkoi nauramaan. Kaikki oli varmaankin hyvin kun Isä nauroi.Näin molemmat lapset ajattelivat. ”Ovatpa meidän lapset ahkeroineet kun ovat saaneet noin hyvät numerot. Katsoppa äiti sinäkin,mitäs ajattelet? ” Äitihiiren luettua todistukset hän hymyili iloisena.”Ovatpa tosiaankin ahkeroineet saadessaan numerot niinkuin nämä ovat.”Vihdoinkin he saivat itse lukea todistuksensa.Numerot olivat yllättävän hyviä.Molemmat Vanhemmat onnittelivat lapsiaan moneen kertaan.Tuo oli parasta mitä voisivat toivoa.Todistuksista johtuva ilo sai heidät unohtamaan pöydälle unohtuneen paketin.Jokainen meni pöydän luo. Äitihiirelle annettiin kunnia sen avaamiseen.Mitä kaikkea olikaan tuon paketin sisällä!

Siinä oli suuri silkkinen pöytäliina. Hopeiset kynttilän jalat joihin sopivat kynttilät.Suuri kukkamaljakko joka näytti olevan kristallia.Tuossa ei ollut vielä kaikki.Niiden alta löytyi kaunis kahvikalusto.Tuo ei ollut pieni vaan tarkoitettu kahdelletoista vieraalle. Jokainen heistä tiesi kuka oli tuo salaperäinen lähettäjä.Ei kukaan muu kuin heidän kaikkien rakastama Jörrieno! Tuo kahvikalusto oli äidille kaikkein ihanin lahja.Kupeissa ja lautasissa kultaiset reunat, myös ruusunkukat koristivat kalustoa. ” Voi tuota veljeä!” Huudahti äiti.Isä kuitenkin sanoi kovempia sanoja.”Nyt tämä saa riittää.Veljesi on tehnyt meille niin paljon kuin kukaan,ja vielä hän lähettää tuollaisia arvokkaita lahjoja meille.Siitä on tultava loppu!” Melkeimpä vihaisena hän meni istumaan keinutuoliinsa alkaen lukea sanomalehteä.Sami ja Simi olivat kuitenkin hyvin iloisia lahjoista.Nyt heilläkin olisi hienot kupit vieraille.Heidän opettajakin tulee tupaantuliaisiin Äitihiiri ei välittänyt miehensä sanoista vaan alkoi korjaamaan lahjoja kaappeihin joissa olikin tilaa riittämiin.

Leipomiset olivat keskeytyneet mutta aloitettiin taas uudelleen.Vihdoinkin oli leivottu niin paljon että tuskin tarvittaisiin jatkaa seuraavana päivänä. Muita töitä olisi vielä tarpeeksi.Nyt olisi aikaa kattaa pöytä kauniiksi. Järjestellä muitakin asioita vielä.Koti oli kunnossa ottamaan vieraita vastaan.Kylvyn jälkeen olivat lapset niin väsyneitä että nukahtivat heti vuoteeseen mentyään. Seuraavana päivänä he saivat kaiken täysin val- miiksi.Iltapäivällä oli aikaa myös äidillä hoitaa itseään. Ensikerran oli aikaa ottaa kylpy.Hän laittoi ihanalle tuoksuvaa kylpysuolaa veteen.Vettä oli aivan reunoja myöten vannassa josta hän sai nyt nauttia aivan rauhassa. Tuona hetkenä hän tunsi onnea!Isähiiri oli lähtenyt käymään koululla.Sinne oli jäänyt muutamia kirjoja. Lapset olivat menneet ulos leikkimään,näin antaen rauhaa äidille jonka tämä oli ansainnut.

Isähiiren kävellessä polkua pitkin ajatuksiinsa vaipuneena kuuli hän äänen.Syvissä ajatuksissaan kun oli ei hän heti tajunnut mistä tuo ääni oli tullut.Hän katsahti sivulle ja näki vanhan siilen kävelevän verkkaisesti keppiä apuna käyttäen.Tämä oli menossa samaan suuntaan joten siili alkoi jutella.Siiliherra oli tuosta koivikkorinteeltä.Ensin he olivat tervehtineet ja esitelleet itsensä.Siili alkoi kertoa asioita mitä oli kuullut.Noita kaikkia ei ollut edes sanomalehdessä. ”Kevät on vuoden parasta aikaa.Metsän eläimet ovat aloittaneet kevään työt.Kevät tuo mukanaan myös monenlaisia kommelluksia.Ilman niitä ei selvitty.Olihan niitä mukaviakin asioita niinkuin tuokin että postineiti oli mennyt kihloihin ja kesällä oli odotetavissa häät.Tuo varmaan olisi kesän suurin tapahtuma..Postineidin seurustelu postikantajan kanssa oli ollut kauvan tiedossa. Kyläläiset tiesivät paremmin kaikki uutiset mitä lehdet kirjoittivat.Tuosta kihlauksesta oli kylläkin ollut ilmoitus lehdessä.Aivan uutta oli tieto että vanha apteekkari oli antanut koko apteekkihommat pojalleen.Hän oli lähtenyt eläkkeelle.

Surullisiakin uutisia oli kerrottavana. Esimerkiksi tuon vanhan Oona rouvan kuolema. Hän oli niin vanha ettei kukaan enää voinut muistaa kuinka vanha olisi hän voinut olla.Hiirirouva Oona oli elellyt pienessä mökissään aivan yksin.Tuosta ajasta milloin Oona oli tullut asumaan kylään ei muistanut kukaan. Monta sukupolvea oli varmaankin vaihtunut Oonan eläessä.Postimies oli hänet löytänyt aamulla viedessään postia.Hän oli nähnyt verhojen olevan kiinni.Aavistaen ettei ollut kaikki hyvin oli hän mennyt sisälle katsomaan Verhot eivät koskaan olleet kiinni.Mummo oli joka aamu ottanut pirteänä lehden vastaan jota luki vielä jokaisena päivänä.Ovi oli aina auki kuten aina. Postinkantaja raotti ovea. Nähdessään mummon vuoteessa.Hän lähti heti hakemaan nimismiestä.Yhdessä he palasivat mökille. Molemmat totesivat Oona rouvan kuolleeksi.Rauhallisesti hän oli nukkunut pois.Näin oli hyvä.Oona oli elänyt pitkän elämän.Oona mummo oli kaikkien rakastama.Kun ei tiedetty mitään hänen sukulaisistaan päättivät kylän asukkaat yhdessä hoitaa hautajaiset.Nuo hautajaiset olisivat aivan lähiaikana”.Kyllä noita uutisia olisi riittänyt vieläkin kerrottavaksi mutta heidän tiensä erosivat eri suuntiin.Tervehdittyään toisiaan vielä kerran ja isähiiren kiitettyä siiltä uutisista lähti hän reippaasti kävelemään koulua kohden.Nyt hänellä oli kiire.Aikaa matkaan oli mennyt paljon enemmän kuin oli ajatellut.Nyt hän ei voisi enää poiketa Jörrin luona.No pianhan he näkisivätja voisivat kiittää lahjoista.Nopeasti hän nouti nuo kirjat. Isähiiren ohittaesa Jörrienon taloa hän ei voinutkaan mennä ohitse vaan hänen oli poikettava taloon. Jörrieno oli juuri lähdössä mutta nähtyään Isähiiren pyysi hän sisälle juomaan kupposen kuumaa kahvia joka oli jo valmiina.Hän ei ollut juonut sitä.Ei aina maistunut kahvi etenkään yksin.He joivat yhdessä iloisesti rupatellen. Isähiiri ei voinut tuottaa hänelle pahaa mieltä joten hän ei sanonut tuosta paketista mitään.Hän vain kiitti siitä kaikkien puolesta.Jörri eno oli iloinen kun oli saanut kaverin juomaan hänen kanssaan kahvit.

Vihdoinkin oli lähdettävä kotiin. Hän nousi lähteäkseen.Kuitenkin hän kääntyi.Jörrikin oli noussut.He astuivat askeleen lähemmäksi ja yhtä aikaa alkoivat taputtaa toisiaan.Tuossa hetkessä ei tarvittu sanoja.Se oli hetki ystävyydestä. Kumpikin olivat liikuttuneita vaikka yrittivät sen peittää. Tuo hetki oli vain heille kahdelle tarkoitettu.Tuota hetkeä eivät koskaan unohtaisi.Kun he erosivat tuli Jörri ystävä portaille vilkuttamaan ja vilkutti niin kauvan kun isähiiri katosi näkyvistä. Hiiriperheellä oli ollut mukava päivä. Illalla oli jokaisella vaikea saada unta.Isä ajatteli lankonsa tapaamista iltapäivällä.Äiti taas huomista juhlaa.Lapset olivat niin iloisia että oli vaikeaa saada unta. Vihdoinkin talo hiljeni.Jokainen nukkui aamuun asti kunnes aurinko nousi metsäkumpareen takaa. Aikaista oli vielä kun vanhemmat menivät keittiön puolelle.Tuona aamuna isähiiri keitti kahvit.Monta kertaa hän myös yllätti hiiriäidin vieden kahvin vuoteeseen. Myös lapset saivat kuumat suklaajuomat vuoteen vieressä olevalle pöydälle.Suklaan ihanaan tuoksuun he useinkin heräsivät.

Äiti hääräili uudessa keittiössään Simin ja Samin tullessa huoneistaan.He olivat molemmat jo pukeutuneet uusiin kauniisiin vaatteisiin. Äitihiiri katsoi vielä kerran ympärilleen huonetta. Kaikki näytti olevan valmiina ottamaan vieraat vastaan.Pöytä oli katettu keittiöön.Siellä olisi enemmän tilaa.Olohuonetta ei juuri käytetty.Tuota huonetta he eivät olleet huomanneet lainkaan.Jörrienokaan ei siitä ollut maininnut mitään. Oli varmaankin tahtonut tehdä yllätyksen heille kaikille. Jokainen oli kyllä aikaisemmin nähnyt oven lasten huoneiden vieressä mutta luulivat sen olevan oven kaappeihin.Eno oli rakentanut tarpeeksi kaappi tilaa joten Ei kenellekkään tullut mieleen että siellä olisi vielä yksi huone.Edellisenä iltana vasta äiti oli sen löytänyt. Nyt ei ollut aikaa siihen asiaan joten äitikään ei maininnut siitä vielä mitään. Juhlien jälkeen kertoisi asian. Nyt oli vielä aikaa pukeutumiseen. Äitihiiri oli salaperäisen näköinen kun lähti keittiöstä. Isähiiri oli jo valmiina ottamaan vieraita vastaan. Hetken kuluttua äiti tuli takaisin. Mikä yllätys,äidillä oli yllään kaunis uusi asu. Silkkiä näytti kangas olevan.Muotiväriä vielä, nimittivät sitä kullanruskeaksi.Äiti aivan säteili heidän edessään. Lapset huomasivat kuinka isä ihaili äitiä. ” Oletpa kaunis kultaseni. Uskallankohan edes näyttää sinua vieraille!” Äiti nauroi iloisena takaisin,niin vastaten isän sanoihin. Katsoessaan perhettään,jokainen uusissa asuissaan hän tunsi suurta ylpeyttä kauniista perheestään.

Ovelle koputettiin. Oli varmaankin jo ensimmäinen vieras.Isähiiri meni avaamaan oven. Eihän siellä ollutkaan vieras vaan heidän kaikkien rakastama Jörrieno. Eno oli ajatellut tulla ennen vieraiden tuloa. Hänellä oli tuomista kahvipöytään siksi hän oli kiirehtinyt tuloaan.Enolla oli kädessään suuri laatikk.Sen sisältä tuli esiin mahtavan suuri täytekakku.Tuo oli koristeltu ruusukukin. Nuo kukat olivat samanlaiset kuin oli noissa heidän kahvikupeissaan. Äiti oli iloinen hän ei edes halunnut peittää liikutustaan. Hän meni veljen luose ja syleili veljeään kiitokseksi. Miten rakas ja kiltti veli hänellä olikaan!Näin onnelliseksi oma veli teki hänet useinkin. Vieraat alkoivat tulla. Ei kestänyt kauvankaan kun kaikki olivat tulleet.Isähiiri isäntänä ensin näytteli taloa. Tuon vuoksihan vieraat olivat tulleet.

Sinä aikana äiti keitteli kahvia. Hän oli laittanut valmiiksi kahvia muutamiin astioihin. Vieraita oli paljon ja kahvia oli oltava tarpeeksi valmiina. Hänelläkin pitäisi olla aikaa seurustella vieraiden kanssa. Vieraiden nähtyä talo ulkoa ja sisältä oli aika tulla kahvipöytään.Tuota pöytää ihailtiin. Vanhemmat olivat siitä iloisia,eivät turhaan olleet tehneet niin paljon työtä.Jokainen istui nyt kahviaan juoden ja nauttien päydällä olevista herkuista. Yllättäen Isähiiri nousi seisomaan. Jokainen katsoi häneen. Hän rykäisi kerran alkaessaan puhua vieraille. ” Meillä on nyt uusi kaunis koti niinkuin olette nähneet. Tästä kaikesta meillä on kiittäminen vaimoni veljeä Jörriä.Ilman tämän miehen työtä ja uurastusta ei koskaan näin olisi tapahtunut.Paljon on ollut myös vastoin käymisiä mutta kaikki tuli voitettua.Tuosta kaikesta kiitos lankeaa vaimoni veljelle. Emme voi kyllin kiittää häntä kaikesta mitä hän on meille tehnyt.Meillä ei ole hänelle muuta antaa kuin Rakkautta.” Puheen loputtua vieraat alkoivat taputtaa käsiään. Jörri eno oli noussut.Hän punasteli sanoen kaiken tuon olevan aivan liikaa.Vielä kerran Jörri kumarsi vieraille ja kiitti isäntää noista sanoista.

Juhlan aikana lapset auttelivat tarjoilussa.Sami haki lisää pikkuleipiä ja pullaa ne näyttivät kelpaavan. Vieraat kehuivat äidin leipomuksia.Myös hämmästyivät kun kuulivat Samin leiponeen kakun joka oli heidän mielestää aivan herkullisen makuinen.Simiäkin kehuttiin hänen leipomuksistaan. Juhlat näyttivät onnistuneen. Koulun opettaja oli myös tullut juhliin. Jörrienolla ja opettajalla näytti olevan paljon keskustelemista keskenään. Monet ihailevat katseet jäi enolta huomaamatta. Hyvin keskittyneesti hän jutteli opettajan kanssa. Välillä opettaja nauroi helisevää naurua. Silloin jokainen kääntyi katsomaan ja yritti saada selvää mikä asia sai opettajan noin nauramaan.Iloisesti seurustellen oltiinkin nopeasti illassa.Vieraat alkoivat poistua kiiteltyään ensin talonväen. Kun viimeinen vieras oli lähtenyt istuivat he vielä Jörrienon kanssa.Siinä muisteltiin menneitä tapahtumia. Eno samalla kertoi kuinka ikävä hänellä oli ensin ollut kun siskon perhe oli lähtenyt.Yksin,suureen taloon. Hän oli jo tottunut lasten ääniin,keittiöstä tulevaan kahvin tuoksuun ja miesten yhdessä tekemiin retkiin.

Tuon kaiken lisäksi hän kaipasi siskonsa herkullisia keitoksia ja leivonnaisia.Kaikkea tuota hän suuresti ikävöi.Simi ja Sami olivat myös olleet surullisia jättäessään enon kodin.Heillä oli myös ollut ihana aika enon kodissa. Heidän onnellisuudella ei ollut rajoja kun eno lupasi tulla hyvin usein heitä kaikkia katsomaan. Myös Sami ja Simi voisivat tulla enolle niin usein kuin vain haluavat.Kyllä he tulisivatkin,siitä eno voisi olla varma. Äitihiiri ja Isähiiri lupasivat myös poiketa useammin enon luona.Onnellisena hymyili eno kiitellen juhlasta ja kauniista sanoista.Noustuaan eno lähti ovelle mutta äiti pysähdytti hänet ojentamalla tuon pyöreän pahvilaatikon jonka hän oli täyttänyt kaikenlaisilla juhla leivonnaisilla. Näin enolla olisi mahdollisuus vielä kotonaan herkutella. Enon lähtiessä jokainen meni ulos vilkuttamaan enolle kunnes tämä katosi tien mutkaan. Oli jo myöhä mutta he jäivät vielä hetkeksi keittiöön kertaillen juhlapäivän tapahtumat. Isähiirellä oli myös vielä kertomatta vanhan siiliherran tarinat.Nyt tuo tulkoon kerrotuksi päätti isä.Hän kertoi verkkaisesti tarinaa. Välillä hän pysähtyi jatkaakseen taas.

Paljon olikin kertomista. Kun isä tuli tuohon kohtaan jossa kerrottiin noista häistä, ei riemulla ollut rajoja.Simi ja Sami tiesivät tuon tarkoittavan heille paljon makeisia,karkkia ja limonaadia! ” Voi miten ihanaa!Vihdoin tapahtuu heidän kylässä jotain todella hauskaa.” Näin huutelivat lapset yhdessä.Vaikka olikin jo myöhä saivat lapset luvan vielä mennä kylpyyn.Lapset juoksivat kylpyhuoneeseen. He laittoivat veden juoksemaan kylpyammeeseen.Tuona aikana kun vesi jäähtyisi juoksivat vielä keittiöön juomaan. Nuo kaikki herkut olivat tuoneen janon.Lasten mentyä takaisin kylpyyn jatkoi isähiiri kertomustaan jota äitihiiri mielenkiintoisena kuunteli.Kerrottuaan kaiken loppuun äiti laittoi vielä heille iltateen. Eivät lapset olisi vielä valmiit kylvystä. Simi ja Sami nauttivat kylvystä. Kuitenkin heille tuli mieleen ettei Jörrieno ollut sanonut heille mitään heidän todistuksistaan. Eno oli aina muistanut kysyä niistä. Mistähän tuo johtui? Vielä nyt olisi ollut mukavaa kun heillä oli hyvät numerot. Tuo asia jäi vaivaamaan heidän mieltään. He ottaisivat siitä vielä selvän tuo olisi varmaa. Lämmin kylpy rauhoitti mielen. Päästyään vuoteeseen nukahtivatkin nopeasti ja nukkuivat rauhallisesti aamuun asti.Lapset heräsivät ulkoa tuleviin ääniin. Molemmat menivät ikkunaan katsomaan mitä tuo ääni oli. Tuolla ulkona olivat vanhemmat.

Siellä olivat alkaneet kevät työt.Oli suunniteltu tehdä kesäksi puutarhaa. Äitihiiri tahtoi istuttaa kukkia. Vihanneksia olisi myös hyvä saada kasvamaan.Syksyllä sitten olisi paljon ruokaa omasta takaa.Äidillä oli isän mielestä aina noita hyviä ideoita.Lapsillakin on kesälomaa joten olisi oikea aika aloittaa puutarha työt.Sitä mieltä oli äiti. Tänäänkin oli aurinkoinen,kaunis päivä.Ilma suosi heidän töitään.Simi ja Sami pukeutuivat nopeasti. Keittiössä odotti heitä aamiainen jonka söivät.Tuon jälkeen kiirehtivät ulos. He juoksivat vanhempiensa luo kysyen jos voisivat jotenkin auttaa heitä.Vanhemmat olivat tehneet jo niin paljon työtä että oli aika lopettaa tuolta päivältä. Vanhemmat olivat suunnitelleet tehdä retki lasten kanssa. Voileivätkin olivat valmiina laukussa. Olihan heillä kaikilla oikeastaan ensimmäinen vapaapäivä.Simi ja Sami olivat aina valmiita retkelle.Molemmat aivan rakastivat retkeilyä.Vanhemmat pesivät vain kädet ja niin oltiin valmiita lähtöön.Isähiiri lukitsi vielä oven.Pian ohitettiin jokaiselle niin tuttu kotikuusi.Se antoi heille paljon muistoja.Matkaa jatkettiin iloisin mielin.Sami oli vain hiljaisempi tänään.Vanhemmat eivät sitä huoman- neet sillä Simi lörpötteli koko ajan.

He olivat päättäneet käydä kylän kautta.Poiketa samalla Jörrienon luona kysymässä jos enokin haluaisi tulla heidän kanssa retkelle. Tuon jälkeen poikkeaisivat vielä kyläkauppaan.Tuon jäkeen he lähtisivät järvelle.Sinne siis oli matka.Kun he tulivat enon portille näkivät enon istuvan rappusilla vuolemassa jotakin.Tuon eno piiloitti kiireesti selkänsä taakse kun hän näki heidän tulevan.Portille he jäivätkin. He ymmärsivät että eno ei tahtonut heidän näkevän mitä oli tekemässä. Retki kiinnostikin enoa ja hän lähti mukaan.Jokainen oli tuosta hyvin iloinen. Niin lähdettiin joukolla kyläkauppaa kohti.Lapset saivat jäädä ulos juttelemaan kylälasten kanssa.Nämä olivat kokoontuneet yhteen kaupan edustalle. Aikansa juteltuaan He näkivät vanhempien tulevan Jörrienon kanssa takaisin mutta mikä yllätys! Simi Ja Sami katsoivat suurin silmin suurta ilmapalloa jossa luki heidän nimet!Eno kantoi palloa ja hänellä oli myös paketteja toisessa kädessä. Lapset katsoivat toisiaan,eno ei ollutkaan unohtanut heidän koulun lopettajaisia.Äidillä ja isällä oli myös pienet paketit.He saisivat avata paketit vasta kun palaisivat retkeltä kotiin.Karkit he saivat nyt ja ne kestivätkin aivan järvelle asti.

Lapset kiittivät Jörrienoa lämpimästi suuresta yllätyksestä. Kyselivät myös enolta miten noin suurta ilmapalloa tehdään? Eno yritti selittää mutta tuo kaikki tuntui lapsista liian monimutkaiselta. Onneksi tultiin jo järvelle joten enon selitykset keskeytyivät. Oli vielä liian aikainen kevät joten ei voitu vielä mennä uimaan.Lapset muistelivat kuinka hauskaa uiminen aina oli ollut.Miten ihanaa olikaan pehmeän järviveden hyväillessä ihoa.Nyt oli vain katsottava järveä ja kuunneltava laineiden liplattelua rantakiviä vasten. Tuo oli myös kaunista kuultavaa.Pianhan aika kuluisi ja pääsisivät uimaan.Siinä rantatörmällä he availivat voileipä pakettejaan.Kaikilla olikin tullut jo nälkä.Vielä istuttiin hetken jutellen kaikista tapahtumista. Alkoi jo hämärtää joten oli kotiin paluun aika.Enon saattelivat portille kiittäen kaikesta mitä eno oli jälleen keksinyt. Paketit hän ojensi lapsille jotka niiaten ja kumartaen ottivat ne vastaan.Heiluttaen kättään jokainen lähti reippain askelin kotia kohti.Äiti alkoi hyräillä vanhaa laulua johon lapset laulaen yhtyivät.Laulaen matka ei tuntunutkaan pitkältä.Niin oltiinkin pian kotipihalla. Kotiin tultua isä laittoi heti hellaan valkean.Sisällä tuntui viileältä.Oli vielä aikainen kevät joten sisällä oli piankin kylmä ellei hellassa palanut tuli.Äiti taas alkoi lämmittämään keittoa jonka oli valmistanut aamulla.

Jokaisella olikin nyt jo tuntuva nälkä joten keitto oli loppu enenkuin huomasikaan.Ruokailun jälkeen siistittiin pöytä.Nopeasti tekivät yhdessä tiskit.Kun kaikki oli valmista olikin jo aika avata nuo paketit jotka olivat saaneet enolta.Simi pyysi olla ensimmäinen joka saisi avata paketin.Tuohon pyyntöön suostuttiin.Jokainen tiesi miten vaikeaa odottaminen Simille oli.Hän avasi ensin pienen paketin jonka tiesi olevan vanhemmilta.Paketin sisällä oli pieni rasia.Avatessaan sen hän näki kauniin kaulakorun jossa oli punainen kivi.Simi hyppäsi vanhempiensa kaulaan hän ei tietänyt kuinka olisi heitä kiittänyt. Sami odotti rauhallisesti vuoroaan.

Vihdoin sisko rauhoittui.Sami meni pöydän luokse otti hänelle tarkoitetun paketin.Paketissa oli kello. Tuon nähtyään Samikin oli hetken hiljaa. Vasta tajuttuaan mitä hän todella oli saanut vapautui hän mennen vanhempien luokse halaten heitä molempia.Sami kiitteli monta kertaa tuosta ihanasta ja odottamattomasta lahjasta.Suuret paketit olivat vielä avaamatta. Mitähän niissä mahtaisi olla lapset ajattelivat.Sami avasi tälläkertaa ensimmäsenä paketin. Siinä olivat Samille rullaluistimet. Nyt hän voisi luistella kesällä. Talviluistimet hän oli jo saanut lahjaksi.Voi miten hauskaa ajatteli Sami.Paketin koosta arvasi Simi saavan Saman lahjan kuin veli oli saanut. Paketista tulikin esille rullaluistimet.Väri oli punainen sitä vastoin veljellä olivat siniset luistimet.Nyt voisivat yhdessä luistella. Heidän teki mieli mennä jo kokeilemaan mutta ulkona oli jo melko pimeää joten täytyi odottaa huomiseen. Pian oli nukkumaan menon aika. Lapset lähtivätkin huoneisiinsa jossa he vielä hetken jatkoivat lahjojensa katselemista,odottaen huomista päivää.Kuitenkaan eivät saaneet unta. Molemmat palasivat vielä keittiöön jossa vanhemmat vielä olivat. Molemmat saivat lapsiltaan lämpimät suukot kiitokseksi kaikesta mitä vahemmat olivat antaneet ja tehneet heille tuona päivänä.Tuo päivä oli ollut lapsille ikimuistettava.

Heidän palattuaan omaan huoneeseen Simi nukkui nopeasti Samin valvoessa vielä kauvan. Hän lepäsi vuoteellaan silmät avoimina. Ajatukset palasivat kouluaikaan. Erikoisesti hän muisti tytön jonka oli nähnyt vain muutaman kerran.Sami tiesi tytöstä vain sen että tämä asui lähellä Jörrienon kotia.Sami oli nähnyt tyttöä koulutiellä mutta ei ollut rohjennut mennä juttelemaan.Tuo tyttö oli Samin ensi ihastus.Talo oli aivan hiljainen kun Sami heräsi kummaan tunteeseen.Hetken oli nukahtanut. Ajatukset palasivat uudelleen tuohon vaaleaan sinisilmäiseen tyttöön. Sami ei saanut mielestään tuota hetkeä kun heidän katseensa olivat kohdanneet. Tuota hetkeä hän ei ole voinut unohtaa.Sami pukeutui ja meni hyvin hiljaa ulos ettei herättäisi vanhempiaan.Aamu oli kaunis ja lämmin. Sami istuutui portaille.Siinä hän nyt istui uuden kodin portailla. Samilla oli äärettömän hyvä ja turvallinen olla. Sami muisti tuon päivän kun olivat yhdessä poimimassa pellolta jyviä.Silloin oli ollut syksy.Korit olivat jokaisella olleet täynnä vehnän jyviä.Sinä iltana oli ollut kaunein auringon lasku.Tuota kaunista illan ruskoa he olivat pysähtyneet ihailemaan.Mättäällä istuen nauttivat illan ruskosta,taivaan kultaavista väreistä.Siinä istui väsynyt mutta onnellinen hiiriperhe.Tämä hetki oli vain Samia varten. Hänen hiljainen onnellinen hetkensä sitä ei mikään häirinnyt.Hän kuuli vain lintujen laulua jotka heräilivät uuteen päivään.

Tämän hetken Sami toivoi kestävän ikuisesti.

simi-ja-sami-valmis


4 Responses to Simi ja Sami (FIN)

  1. Maaret and Antonio says:

    Very nice work especialy the picture of the village street and the old car

  2. […] Aurinko oli juuri laskemassa.Tuona iltana auringon lasku oli erittäin kaunis. …. haluatko lukea lisää? Klikkaile tästä eteenpäin […]

  3. Yes I love the pictures as well as the story in Finnish. I am eager to see this book come to the stores. Konsta

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: